Lähtö on taas edessä! Tällä kertaa talveksi Espanjaan

Viimeksi otin loparit loppuvuonna 2013 ja silloin vietin kolmisen vuotta lähinnä Thaimaassa. Takaisin Suomeen tultiin maaliskuussa 2017 ja nyt taas lähdetään syyskuussa 2019. Jaksoin tämän talven Suomessa joten kuten sen voimalla, että tiesin Espanjaan lähdön siintävän edessä seuraavana syksynä. Mutta oikeasti odotin lähtöä lähes kaksi vuotta ja se on ihan liian pitkä aika odottaa yhtään…

Viimeinen talvi Suomessa ja uuden elämän lupauksia

Uhoan tämän olleen viimeinen talvi, jonka jouduin Suomessa viettämään. Ohi on! Ihmisiä varmaan pelottaa, että heitä alkaisi kaduttaa irtisanoutuminen, tavaroista ja asunnosta luopuminen sekä epävarmuuteen ajautuminen. Minua kuitenkin kaduttaa, että jäimme Suomeen näin pitkäksi aikaa. En ole tainnut kertaakaan lukea vertaistarinaa tällaisesta, että joku olisi harmitellut sitä että viivytti Suomesta lähtemistä. Sitä varmaan keskitytään onnellisuuteen…

Manu Chao on nomadimielisten musiikkia

Tiesin kyllä, että Manu Chao laulaa monilla kielillä ja musiikki ammentaa monesta, vaikka se minusta onkin lähinnä omalaatuista lattarimusaa. Hänestä kertova kirja Maailman kiertäjä avaa sitten enempikin sitä, että ukkohan on nomadi. Lainasin kirjan kirjastosta kai siksi, kun olen viime aikoina kuunnellut taas paljon Manu Chaota aloittaessani espanjan opiskelut. Laulut opettavat kivasti ainakin uusia sanoja….

Vuoden 2016 matkailusaldoni

Tänä vuonna matkustelin Thaimaassa, Indonesiassa, Kambodzassa, Intiassa, Suomessa, Itävallassa, Italiassa, Ranskassa, Portugalissa ja Espanjassa. Suurimman osan vuodesta vietin Thaimaassa, Suomessa olin kesällä kolmisen kuukautta. Alkuvuosi töissä Koh Lantalla   Vapaaehtoiskoordinaattorin hommani jatkuivat Etelä-Thaimaan Koh Lantan saarella alkuvuoden, kunnes lopetin huhtikuussa. Olin kyllästynyt saarielämään ja väsynyt liiasta työnteosta Lanta Animal Welfaren eläinsuojelukeskuksella, mutta silti jo suunnittelin…

Miten tuntea olonsa kotoisaksi matkoilla

Tässä matkailun varrella olen alkanut saamaan vaikutelman, etten tarvitse paikkaa, jota kutsua kodiksi. Olen täydellisen tyytyväinen olooni niissä paikoissa, missä milloinkin olen. Jos reppureissaisin koko ajan ja viipyisin vain pari yötä per paikka, ei hankala olo johtuisi siitä, etten ole asettunut, vaan yksinkertaisesti siitä, että on rasittavaa kerätä kamppeet kokoon niin usein ja kulkea rinkka selässä….

Päivi Kanniston Elämäni nomadina -kirja

Tämä kirja on vallannut ajatukseni jo ainakin kuukauden ajan. Viimeistään nyt katselen maallista omaisuuttani sillä silmällä, että siitä pitää alkaa vähitellen hankkiutumaan eroon. Kirja käsitteli niin monelta kantilta niin monia asioita, joista olen samaa mieltä, että en tiedä mistä aloittaa. Kirjan jälkeen olen entistä enemmän ryhtynyt miettimään, mitä järjestelyitä irtiotto vaatii ja miten voisi valmistella…

Nomadit, epäluulo ja yhteiskunnan rakentaminen

Taidan alkaa nomadiksi. Viimeksi ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä oli kannessa Päivi ja Santeri Kannisto, jotka määrittelevät itsensä globaaleiksi nomadeiksi. He asuvat aina aikansa jossain paikassa ja ovat vapaita siirtymään seuraavaan sitten, kun siltä tuntuu. Minun mielestäni maailmassa on niin monta paikkaa, joihin haluaisin tutustua. En vain käymällä läpi niiden nähtävyydet, vaan oleskelemalla niissä pidemmän aikaa….