Pitkään, ehkä jopa vuoden, remontissa ollut ravintola Halikarnas on auki taas. Kyseessä on turkkilaista (mainostavat itseään välimerellisenä) ruokaa tarjoava tilava ravintola Kampin Ruoholahdenkadulla. Nykyään vieressä on 9-ratikan pysäkki.

Ravintola on kohentanut ulkomuotoaan, vaikka minun mielestäni entinenkin oli ihan kotoisa pehmeine loosseineen. Nyt paikka on vähän fiinimpi pöytäryhmineen. Kebabpaikka se ei aiemminkaan ollut.

Odotin siis, että ruokakin olisi parantunut. Paikassa oli ennen runsas buffet etenkin alkuruokien suhteen, mutta tuntui, että maut eivät aina olleet ihan kohdallaan ja hummus maistui vanhalle.

Buffet oli nytkin iso. Se sisälsi mm. näitä:

• kikhernesalaatti ja limapapusalaatti
• maustettuja vihreitä oliiviviipaleita sekä tummia oliiveja
• maustettua valko- ja punakaalia
• valkosipulia
• viininlehtikääryleitä
• perusjäävuorisalaattia ja porkkanaraastetta
• etikkapunajuuriviipaleita
• turkkilaista tomaattisoossia (hakkeloitua tomaattia, sipulia ja mausteita)
• hummusta
• perunalohkoja/ranskiksia ja riisiä
• lämmin kasvissoossi
• perunakroketteja
• + jotain liharuokia ja epävegaanisia lisäkkeitä

Hummus on minulle avaintekijä siinä, onko ruoka hyvää vai ei. Oli hyvää 🙂 Ehkä paikka on oppinut tekemään hummusta pienemmissä erissä, koska sen pitää olla tuoretta.

Buffetin proteiinitarjonta rajoittui hummukseen ja papusalaatteihin. Luulimme ensin uppopaistettuja perunakroketteja falafeliksi, joten oli hieman pettymys, ettei buffetissa ollut falafelia. Papusalaatit olivat tuoreita, mutta olisin toivonut enemmän mausteita. Nyt keräämässäni annoksessa hummus ja oliivit toimivat kaiken maustajina.

Lämpimät ruoat ovat aina pettymys turkkilaisissa ja lähi-itäläisissä ravintoloissa. Niissä on yleensä vain jotain keitettyjä vihanneksia, kuten perunaa ja vihreitä papuja, aika mauttomassa punaisessa litkusoossissa. Niin täälläkin. Se on semmoista, etten kotona tekisi niin mautonta ruokaa. En muista saaneeni hyvää kasvissoossia täällä, en Eerikinkadun Pashahissa tai Atassa, enkä ennen Karhupuiston kulmalla olleessa Istanbulissakaan. Ehkä turkkilaisten lämpimien ruokien ei kuulukaan maistua paljoa. Rasvat, mausteet ja suolat ovat mezeissä ja lämpimät ruoat ovat semmoista kevyempää lisätäytettä?

Viininlehtikääryleet olivat peruskamaa. Pari niitä aina maistuu, mutta odotan vielä jonain päivänä jossain saavani jotenkin erityisen hyviä viininlehtikääryleitä.

Happamaksi maustetusta kaalista tykkäsin. Se oli hyvin mietoa verrattuna etikkaisen suolaisen makeaan kaaliin, jota joskus saa aasialaisissa ravintoloissa. Mutta se iskee minun makuhermooni. Onhan kerran Itä-Euroopan turneellani yksi teemani ollut täydellisen kaalisalaatin etsiminen.

Tulen varmasti käymään tuolla uudelleenkin silloin, kun haluan syödä paljon ja raskaasti. Mitään ilotulitusta makuaisteille se ei tarjoa, minkä takia ihmettelenkin, miksi koskaan käyn muualla kuin tätä itäisempiä ruokasuuntauksia edustavissa ravintoloissa. Mutta salaattipöytä eli mezet ovat lienee se juttu, joskus tekee mieli syödä salaatteja. Eikä se ruoka ehkä olekaan niin raskasta, kun mättää mahan täyteen papuja ja kaalia.

Muita arvioita samantyyppisistä ravintoloista:
Habibista parempilaatuista lähi-itäläistä
Ravintolapäivän antimia 19.8.2012 (sis. arviota libanonilaisesta pop-up -ravintolasta)