Luulin, että en haluaisi selata kaikenmaailman matkajuttuja, koska en tällä hetkellä voi suunnitella mitään, enkä taida kuin ehkä vasta kesällä minnekään päästä. Mutta niin vain löysin itseni ahmimasta Päivi ja Santeri Kanniston Global Nomads -blogia.
Kirjoitin aiemmin Päivi Kanniston Elämäni nomadina -kirjasta. Se ja heistä noin vuotta aiemmin Hesarin Kuukausiliitteeseen kirjoitettu juttu ovat inspiroineet minua valtavasti. Olen kaavaillut jonkinlaista matkustelua varten tehtyä irtiottoa, kuten he ovat tehneet. Mahdollisuus tähän alkaa olla yhä lähempänä.
Blogia lukemalla voi käsittää, että heidän elämänsä ei ole jatkuvaa kanarianlomaa. Kun matkalla ollaan jatkuvasti, niin päiviä ei vietetä turistiriennoissa. Isoin ero kanarianlomaan kuitenkin lienee taso. Kannistot yöpyvät asemilla odottaessaan seuraavan päivän kulkuvälinettä, toisten ihmisten kotona vieraina ja halvoissa vuokrakämpissä majaillessaan jossain pidempään. Rahaa ei käytetä pääsymaksuihin ja kiertomatkoihin. He viettävät melko normaalia arkea, maisemat vaan vaihtuvat. Hotelleissa yöpymällä ja palveluja käyttäen pitäisi olla jonkinlainen miljonääri, jos matkustaisi kahdeksan vuotta.
Blogin alkuosassa nämä matkaajat eivät ole vielä yhtä rutinoituneita nomadeja kuin nykyään. Kaikki varmasti vähitellen löytävät oman tapansa elää tien päällä.
Minua kiinnostaa paljon reissauselämäntavan rahoitus, ja yksi heidän kirjoittamansa juttu oli Suomen ja Argentiinan kustannusten vertailu. Jutussa ei vertailtu hintoja, vaan aikaa, jonka joutuu työskentelemään voidakseen ostaa jonkun asian.
Yhdessä tuon jutun kappaleessa sanotaan siitä, miten ihmiset ostavat kaikenlaisia aikaa säästäviä juttuja, kuten erilaisia kodinkoneita. Eli ihmiset tekevät töitä (eli myyvät aikaansa) voidakseen ostaa asioita, jotta heillä kuluisi vähemmän aikaa johonkin muuhun. Oravanpyörä on kyllä käsittämättömimpiä asioita, joita pidetään välttämättömyytenä.
Kannistot eivät kaunistele asioita blogissaan. Matkailublogeissa yleensä hehkutetaan vierailtuja paikkoja, mutta tässä blogissa kritisoidaan aika paljon. Kuten Elämäni nomadina -kirjassakin tuotiin esille, näitä matkaajia nyppii aika lailla matkailun rajoitteet, kuten viisumit. Huono asiakaspalvelu ja turistien kohtelukin saavat kyytiä.
Jos blogia lukee alusta loppuun, ei heti tajua, että he viettävät kuukausiakin jossain paikassa. Lukiessa tuntui, että kylläpä he poukkoilevat paikasta toiseen. Thaimaan ja Kamputsean arjesta ei ollut niin kovin paljon juttuja verrattuna niissä vietettyyn aikaan. Blogi ei ole lainkaan matkapäiväkirja, jossa menemisiä ja tekemisiä raportoitaisiin, vaan enemmänkin silloin tällöin tehtyjä kirjoituksia mielessä muhineista aiheista. Oravanpyörästä irtautuessa on varmasti miettinyt asioita jo paljon ja nomadina yhteiskuntakriittiset ajatukset varmasti vain vahvistuvat, kun voi tarkastella kaiken järjettömyyttä ulkopuolelta.
Kannistojen elämäntapa on vastustamaton ja paljon onnea heille valitsemallaan tiellä!
Lue myös:
Päivi Kanniston Elämäni nomadina -kirja
reissaustajaruokaa.com 
Tosi mielenkiintoinen blogi ja elämäntapa! Täytyy nyt kuitenkin vähän puolustaa Kanariaa 🙂 Varmasti jokaisesta matkakohteesta löytyy ”turistirientoja” jos sellaisesta tykkää, mutta kun etsii pintaa syvemmältä, niin voi löytää paikan aidoimmat puolet. Minulle Kanaria nimittäin tarkoittaa idyllisiä vuoristokyliä, upeita vaellusreittejä, halpoja majapaikkoja (kuten telttailua ja yhden tähden majataloja), halpalentoja lähikohteeseen ja paikallisesta marketista hankittuja piknikeväitä 🙂 Harmillisesti Kanariasta on muotoutunut, ihan turhaan, monille kirosana…Kanarian turistirysät sijaitsevat tietyissä kaupungeissa (kuten Playa del Inglesissä ja Playa de las Americasissa), aivan kuten Thaimaassa esim. Pattayalla…Ne voi (ja kannattaa!) kiertää kaukaa, koska ne ovat vain keinotekoisia paikkoja, eivätkä kerro kohteen todellisuudesta juurikaan mitään ….Et varmaan tarkoittanut yleistää, koska onhan ”kanariasta” muotoutunut jo jonkinlainen termi kuvaamaan niitä turistirientoja. Mutta onneksi siellä on paljon muutakin!
Totta, itsekin haaveilen pitkästä kanarianlomasta, haluaisin päästä kiertämään kaikki saaret ja tutustua niiden luontoon. Pääsisin tallustamaan Lanzaroten ja Fuerteventuran kuumaisiin maisemiin ja muiden saarten vehreämmille kukkuloille. Nimenomaan tuo patikointi kiinnostaa, mutta sukeltamaankin sinne haluan.
Kanarianloma ja nykyään jo thaimaanlomakin on vain sellainen klisee, joka ehkä useimmilla matkaajilla vastaa stereotypiaa (hah, ihan kuin omat lomani olisivat sen erikoisempia), mutta tiedän, että saarista voisi saada irti vaikka mitä. Mutta ei ole poissuljettua, ettenkö joskus menisi Kanarialle viikoksi uima-altaallekin löhöämään… vaikka en taitaisi malttaa pysyä poissa kukkuloilta.