Sinipingviinejä, kenguruita ja koaloita Melbournen lähistöllä.

Käväisimme vuonna 2008 Australiassa mennen tullen, kun menimme mm. Uuteen-Seelantiin. Mennessä olimme vajaan viikon Sydneyssä ja tullessa Melbournessa. Koska Australiassa ihmeellisin juttu on maan eläinkunta, halusimme mennä jonnekin niitä ihmettelemään. Onneksi löysimme 140 kilometrin päässä Melbournesta Phillip Islandin, jonne pääsi bussilla, ja jossa oli majoitusta.

Phillip Islandilla on kyllä asutusta, mutta se on myös rauhallinen lomasaari. Yksi saaren vetonauloista ovat maailman pienimmät sinipingviinit ja niiden suorittama joka iltainen ”penguin parade”. Nämä ihanat pikku taapertajat tulevat joka ilta pimeän tullen pieninä ryhminä merelta maalle pesiinsä nukkumaan.

Merelta rantautuminen on luonnon show, koska pingviinit jahkailevat paljon. Välillä ne pääsevät etenemään rannalla enemmän, joskus vähemmän, ja usein ryhmä päättää palata veteen kun eivät uskalla edetä. Sitten yrittävät taas uudestaan. Joskus joku rohkea uskaltaa yksin edetä pidemmälle, joskus koko porukka onnistuu rohkaistumaan ja etenemään rantapenkereille pesiinsä.

Pingviinien paraati on kovasti kaupallistettu juttu. Rannan läheisyyteen on pystytetty keskus ja pääsyliput eivät olleet ihan halvat. Tuossa on hyvät puolensakin, etteivät ihmiset pääse liikkumaan alueella miten sattuu ja häiritsemään pingviinejä.

Mutta turismi on pienentänyt sinipingviinien määrää Phillip Islandilla, wikipedian mukaan sinne tulee puoli miljoonaa turistia vuosittain pingviinejä töllistelemään. Onneksi on rajoituksia, esim. valokuvaus oli kiellettyä ja siksi minulla ei ole esitellä kuvia, mutta niitä pääsee katsomaan esim. täältä.

Rantautumista katsottiin rannalle pystytetyissä ulkoauditorioissa. Kun monet pingviinit olivat ehtineet rantapenkereille asti, alkoi väki vähitellen siirtyä pitkospuille katselemaan ympärillä tapahtuvaa taaperrusta.

Koalansuojelukeskus oli hieno paikka eukaliptuspuiden tuoksuineen. Paikka oli eläimiä varten, jonne ihmiset saivat tulla niitä katsomaan. Metsään oli rakennettu kävelytasoja, joilta pääsi tiirailemaan puissa nukkuvia koaloita. Jotkut torkkuivat lähellä tasoja, joten niitä pääsi näkemään lähempääkin. Useimmat koalat kuitenkin nukkuvat puissa palleroina, joita on vaikea huomata.

Autot ovat koaloiden uhka, kun otukset ylittävät teitä siirtyessä eukaliptusmetsästä toiseen. Myös oikeanlaisia metsiä puuttuu.

Lisäksi Phillip Islandilla on eläinpuisto, joka ei kuitenkaan ollut kauhean kiva paikka. Niillä ei tainnut olla muuta syytä pitää eläimiä kuin rahastus. Meinasin laittaa tänne kuvia useista siellä olleista ihmeellisistä eläimistä, kuten nokkasiilistä, dingosta ja emusta, koska niiden näkeminen elävinä oli jännittävää, etenkin avaruuslinnulta näyttävän kasuaarin. Mutta tuntuu kuitenkin typerältä laittaa kuvia näistä vankeudessa eläneistä eläimistä tänne. Olisi mielettömän paljon hienompaa nähdä eläimiä luonnossa.

Kenguruilla oli tuolla eläinpuistossa kuitenkin isot olot ja laitan kuvia näistä mielettömön suloisista olennoista. Isot harmaakengurut ja pienet wallabyt olivat ihania, kun tulivat luo (kylläkin ruoan perässä). Kenguruita pääsisi Australiassa näkemään monissa paikoissa vapaina, jos siellä oleilisi pitempään. Meillä kun ei ollut autoa vuokrattuna, niin muuta mahdollisuutta eläinten näkemiseen ei oikein ollut.

Phillip Islandin ehkä isoin kylä oli Cowes, jonne mekin päädyimme retkeilymajaan, joka oli kylläkin täysi saarelle mennessämme. Ensimmäisen yön olimmekin leirintäalueen parakkimajassa, jossa oli tosi kylmä. Sen jälkeen majoituimme retkeilymajan dormiin (luulen, että paikka oli sama kuin nykyinen Amaroopark). Oli aika kummallista että yhtäkkiä palelimme saarella, kun pari päivää aiemmin Melbournessa oli kuuminta ikinä.

Retkeilymajasta saimme vuokrattua pyörät, joilla pääsimme liikkumaan. Jonain päivänä Cowesissa oli kypäräratsia, kypärän käyttö oli kuulemma pakollista. No, kypäröitä ei edes tarjottu meille pyöriä vuokratessamme. Virkailijat olivat todella inhottavia, mutta sakkoja ei onneksi tullut. Australialainen virkavalta vaikutti siten olevan muuallakin kuin lentokentillä aika tiukkista ja tylyä. Emme tarjenneet pyöräillä saarella niin paljon kuin olisi ollut kiva, näpit jäätyivät.

Saman reissun juttu Melbournesta