Matkatessamme vuonna 2005 Siperian halki minulla oli aikaa miettiä, missä paikoissa Kiinassa pitäisi käydä. Meillä oli kuukausi aikaa ja siinä ajassa piti matkata maan halki pohjoisesta etelään. Koska halusimme nähdä pandoja, valitsimme Sichuanin maakunnan Chengdun yhdeksi kohteeksemme.

Hostellistamme tehtiin retkiä Panda Breeding Centeriin ja menimme mukaan. Paikka mainostaa itseään paikkana, jossa pandat yritetään saada lisääntymään, jossa lajia tutkitaan ja jossa yleisölle opetetaan pandojen suojelusta. Mutta se on myös turistikohde niin ulkomaalaisille kuin kiinalaisillekin. Eläintarha mikä eläintarha tämäkin ikävä kyllä.

Paikassa oli varmaankin tärkeämmällä sijalla bisnes kuin pandat. Asioita, joista en tykännyt, oli mm. itsensä kuvauttamismahdollisuus punapandan kanssa, siinä ainakaan lähtökohtana ei ollut eläinten hyvinvointi. Kuvausmahdollisuutta suorastaan tyrkytettiin hermostuttavuuteen asti. Paikan henkilökunta myös kiskoi pandoja hereille viihdyttämään turisteja.

Pandat olivat luonnostaan tai apaattisuudessaan tosi viihdyttäviä ilman niiden häiritsemistäkin. Eräs panda istui maassa ja söi bambua. Kun se loppui hän näki vähän kauempana vieressään lisää bambun lehviä. Panda yritti istualtaan kurottaa sinne, uudestaankin, mutta ei, ei se yltänyt ja jäi nuokkuen istumaan.

Seuraava panda oli puumajassa, se oli ikään kuin lähtenyt ylittämään aitaa, mutta ei ollut jaksanut loppuun asti ja oli jäänyt riippumaan aidan päälle peräpää ja takajalat toisella puolella riippuen, pää ja etujalat toisella puolella retkottaen.

Sitten oli pari nuorta pandaa, jotka painivat. Vastaan tuli alamäki ja he kierivät sitä alas mukkelis makkelis koko ajan painia jatkaen. Ihan kuin sarjakuvista tai piirretyistä.

Pandapuistoon oli syntynyt pandavauva. Se nukkui sisällä ”hiljaisessa tilassa”. Silloin kyllä suututti, kun kiinalaisturistit kailottivat kuorossa tarkkailuikkunan edessä kovaäänisesti. Miksi oli niin vaikeaa olla hiljaa vauvapandan luona.

Vierailumatka Panda Breeding Centeriin maksoi vuonna 2005 per henkilö 70 juania. Siellä hämmästytti, että ihan oikeastiko pandat ovat tuollaisia, uneliaita leikkisiä vässyköitä. Vai käyttäytyvätkö ne luonnossa ihan erilailla, nukkuvatko niin paljon ja ovatko niin hitaita. Vai tekikö tuo eläintarhamainen laitos sen.