Hakone on tosi mainio luonto- ja turistikohde Japanissa. Siellä pääsee sumuisiin metsiin, katselemaan vulkaanisia höyryjä ja lillumaan luonnon kuumentamiin kylpyihin. Tokiosta on sinne noin parin tunnin juna- tai bussimatka riippuen valitusta menopelistä ja Fuji-vuorikin on lähellä.

Lonely Planet toimi loistavana oppaana alueelle karttoineen. Mistäpä muuten olisi voinut kätevästi selvittää, mistä oikea juna Tokiosta lähtee ja että siitä jäädään Odawarassa tai Hakone-Yumotossa vaihtaakseen kapearaiteiseen vaunuun, joka kapuaa loivasti ylöspäin.

Vaunun päätepysäkillä Gõrassa sai ottaa funikulaarikyydin korkeammalle. Mutta koska oli sumuinen ja korkealla myös tuulinen sää, funikulaarista ei päässyt enää vaihtamaan gondolihissiin kukkulan laelle, jossa sijaitsi höyryävät tuliperäiset maisemat.

No, mitäs minä silloin tein. Lähdin kapuamaan tietysti rinnettä omin jaloin. Päivä ei ollut vielä pitkällä ja halusin kovasti päästä patikoimaan. Sumuisessa metsässä oli polkuja, mutta suuntaviittoja en tainnut löytää. Välillä polut tuntuivat lähtevän väärään suuntaan ja minä oikaisin ylöspäin. Päädyin jollekin tasanteelle kohtaan, jossa gondolihissit yleensä kulkivat. Hissireittiä en kuitenkaan voinut seurata, koska tasanteen jälkeen näytti olevan risukkoista pudotusta.

Yritin vielä jotain kautta päästä korkeammalle, mutta sitten tuli vain tappuroita vastaan ja luovutin. Oli aika hauska pikku seikkailu. En tainnut malttaa etsiä sitä oikeaa polkua, joka olisi kaiketi vienyt oikeaan määränpäähän.

Alkoi olla aika etsiä hostellia, jonka valitsin yöpaikakseni. Olin jättänyt reppuni säilytykseen Gõran funikulaariasemalle ja siellä  sain neuvoja bussipysäkin löytämiseksi ja myös tiedon, että viimeinen suora bussi lähti sieltä hostellin liepeille jo puoli kuuden aikaan. Hyvä että ajoissa lähdin takaisinpäin kukkuloilta, vaikka taksillakin aina hädän tullen pääsee. Bussista oli helppo hypätä oikeassa kohdassa pois saamani bussiaikatauluvihkon avulla ja koska bussissa luki näytöllä aina seuraavan pysäkin nimi latinalaisillakin kirjaimilla.

Hostelli oli täysi, mutta onneksi samalla pihalla sijaitsi majatalo, jossa oli tilaa. Fuji Hakone Guest House oli hostellia kalliimpi, mutta jälkeenpäin olin tyytyväinen sinne päätymisestä. Sain nukkua tatamihuoneessa futonilla ja hintaan kuului puolen tunnin käyttövuoro tunnelmallisella pihalla olevaan kuumavesialtaaseen, jonka vedet olivat tulleet suoraan kukkuloiden kuumavesilähteistä.

Oli mahtavaa, että olin aamulla ostanut Shinjukusta jonkun tavaratalon/asemarakennuksen pohjakerroksen food courtista mukaani kaikenlaista ihanaa ruokaa, kuten erilaisilla riisiseoksilla täytettyjä inarinyyttejä, paahdettua bataattia ja tofua.

Seuraavana päivänä pääsin vihdoin taas menemään funikuularilla ylös ja tällä kertaa vaihtamaan gondolihissiin kohti Õwakudania. Siellä oli turistibusseille parkkitilaa, rihkamamyymälää ja polut veivät varoituskyltteineen ja aitoineen katsomaan kuumia lähteitä ja höyryävää maata.

Maisemat olivat hienoja, mutta varoituskyltit ärsyttivät. Okei, varmaan nuo vulkaaniset höyryt olivat myrkyllisiä. Mietin vain, miten saman vuoden keväällä olimme Indonesiassa liikkuneet tulivuorella vapaasti ja siellä ei tullut mieleen varoa hengittelemästä rikkihöyryjä.

Tuliperäiset maisemat ovat yksi maailman hienoimmista ja jännimmistä jutuista, ja siksi päätin suunnata Hakonesta Fuji-vuorelle. Mutta sitä ennen seikkailin vielä Hakonessa. Päätin kävellä Õwakudanista alas Tõgendaihin Ashino-ko -järvelle. Oli aika kiva matka, kun oli bambua ja rehevää ei-trooppista metsää, suosittelen kovasti.

Tõgendaista otin tietysti kovin kitch-henkisen paatin järven poikki, matkalla söin merileväsipsejä. Ei näkynyt häivähdystäkään Fuji-vuoresta sumuisuuden takia, joskus järveen kuulemma heijastuu hienosti kuva kaukana siintävästä vuoresta.

Merirosvolaivamainen paatti saapui Hakone-machin kylään, jossa riitti hetkeksi katseltavaa turistikojuineen. Söin siellä, kuten Õwakudanin kukkulallakin, kuumavesilähteiden vedessä kypsytetyn taikinanyytin, koska se oli niin jännää. Hakone-machista kävelin polkua Moto-Hakonen kylään ihaillen ikivanhoja seetripuita. Moto-Hakonesta otin bussin, mutta en muista monellako bussinvaihdolla pääsin Fuji-vuoren liepeille Fuji-Yoshidaan. Homma soljui eteenpäin, vaikka muistan jossain tien varrella, ehkä Sengokussa, odotelleeni bussia tovin hieman epäluuloisena. Hakonen alueella turismi on hyvin järjestettyä ja kysyvä löytää tien.

Lue myös:
Alas Fuji-vuoren rinnettä
Gion Matsuri -festivaalit ja yukatamuotia Kiotossa
Kiotossa on maailman kaunein katu