Fuji on kuvauksellinen ja klassisen muotoinen tulivuori. Kaikki tulivuorethan eivät suinkaan ole kartiomallisia kukkuloita, vaan ne voivat olla epämääräisiä möhkäleitä, joiden kraateria ei hahmottaisi helikopteristakaan.

Matkustin Fujille Japanin reissullani 2010 suoraan sen eteläpuolella olevalta Hakonen alueelta. Otin Hakonesta bussin kohti Fuji-Yoshidan pientä kaupunkia Fujin juurella. Vielä bussissa yritin päättää, missä jäädä pois kyydistä. Fujille johtaa useampia reittejä ja pläräsin Lonely Planetia ja mietin tukikohtaani.

Fuji-Yoshidan hostellissa luin tarjolla olleita esitteitä yömyöhään. Onneksi luin niitä tarkkaan. Vaikka sää alhaalla oli lämmin ja kesäinen, olisi sää vuorella ihan erilainen. Olin kyllä oikeaan aikaan liikkeellä, koska Fujin kiipeämiskausi on ainoastaan heinä-elokuussa. Luettuani ohjeita kenkien ja muun varustuksen suhteen päätin olevani ihan liian heppoisin eväin liikenteessä patikoidakseni 3 776 metrin korkuiselle huipulle. Ohjeissa neuvottiin mm. ostamaan käsineet, jotta voi nelinkontin kavuta kivistä rinnettä.

Jätin aamulla rinkkani juna-asemalle ja otin paikallisjunan viereiseen Kawaguchi-kon kaupunkiin, josta lähtee busseja ylös 2 300 metriin Kawaguchikon 5. vuoriasemalle, joka on vuorenvalloittajien suosituin lähtöpaikka. Useimmat ihmiset eivät kapua Fujin huipulle sen juurelta asti, vaan lähtevät jalkautumaan vasta korkeammalta kuin puolivälistä.

Vaikka Kawaguchi-kon bussiasemalla oli ihan aurinkoista ja lämmintä, oli 5. asemalla hirveän tuulista ja sateista. Onneksi en kuvitellut lähteväni huipulle. Japanilaisseurueet tekivät ulkona venyttelyitä yhteneväisissä tuulipuvuissaan valmiina taistoon. Minä lähdin kevyin mielin sateeseen kävelemään. Yhdessä risteyksessä muut lähtivät ylös, minä alas.

Kastuin läpimäräksi, mutta tiesin sään lämpenevän koko ajan alemmas mennessäni. Reitti oli nimeltään Yoshidan reitti, ja johtaisi suoraan Fuji-Yoshidaan, jonka asemalle jätin rinkkani aamulla. Kuinka kätevää.

Yoshidan reitti on ollut jo ammoisista ajoista tärkeä pyhiinvaellusreitti vuorelle. Reitin lähtöpaikka alhaalla on Fuji Sengenin temppeli. Matkani alas oli viihdyttävä. Matkan varrella oli vanhojen teehuoneiden raunioita, sintolaisia pyhättöjä ja jotain pyhiä kiviä. Metsä oli runsasta, vehreää ja sumuista.

Välillä vastaan juoksi urheilijoita harjoitellakseen parin viikon päästä olevaan Fuji-juoksuun. Sen aikana ei olisi ollut rauhaa patikoida hissukseen rinnettä alas.

Seuraavan kohteeni oli Kioto, mutta päästäkseni sinne piti palata bussilla Tokioon ja ottaa sieltä yöbussi Kiotoon. Shinkansen-juna olisi ollut ihan liian kallis matkustustapa. Tokiossa odotellessa ostin itselleni heti kumpparit ja crocsin sandaalit. Japanin heinäkuu vaikutti toivottoman sateiselta.

Lue myös:
Sumua ja vulkaanista höyryä Hakonessa
Tongariro Crossing on suosituin päiväreitti Uudessa-Seelannissa

Hyödyllisiä sivuja:
Japan Guide: Climbing Mount Fuji
Wikipedian esittely