Päivi ja Santeri Kannisto eivät ole ainoat minua viime aikoina inspiroineet irtiotosta kertojat. Pari vuotta taaksepäin luin Kaarina Davisin kirjan Irti oravanpyörästä, joka oli innostavaa luettavaa. Kirjoittaja teki irtioton työelämästä ja muutti vaatimattomaan taloon maalle. Kirjassa puututtiin etenkin sellaiseen rahankäyttöön, johon ihmiset päätyvät ajattelemattaan.
Yhdessä luvussa muistaakseni kuivailtiin, miten pankkivirkailija pyysi käymään konttorilla juttelemassa puhelimessa asioiden hoidon sijaan. Davis oli muistaakseni sitä mieltä, että hoidetaan nyt puhelimessa vaan, koska hänellä menisi niin ja niin paljon aikaa ja rahaa pankkiin asti raahautumiseen, ja hän mieluummin käyttää ne johonkin välttämättömämpään.
Mielenkiintoista oli kuvailu, miten kallista töissäkäynti on. Maalla asuessaan Davisilla olisi ensinnäkin pitänyt olla auto päästäkseen töihin. Töitä varten pitää olla ainakin tietynlaisia vaatteita. Ja kun käyttää aikaansa töissä käymiseen, ei ehdi tehdä monia muita asioita. Kun aikaa säästyy, ehtii itse tehdä monenlaista rahaa säästävää ja tuottavaa työtä ja elää pitkälti omavaraisena.
Kelailen näitä itsekin, miten ihmiset ovat tosiaan kehittäneet itselleen oravanpyörän, jossa tarvitsee tehdä liikaakin töitä saavuttaakseen haluamansa elintason, jossa aina ylemmäksi pääsylle ei usein ole loppua, mikään ei riitä. Kun kuluttaa tietyn verran, on pakko ansaita tietyn verran. Jos ei ole valmis kuluttamaan rahaa joihinkin asioihin, ei pääsee johonkin sosiaalisiin piireihin.
On harmi, miten useissa töissä ihmiset eivät voi edes valita tekevänsä vähemmän töitä, vaan sen oltava esim. 37 tuntia viikossa vuosi toisensa jälkeen ja lomaa vain muutama viikko vuodessa. Ja kaiken lisäksi töissäkäynti vaatii toisilta enemmän, toisilta vähemmän rahallista panostusta. Vaatteita ja autoja, kuten Davisin kirjassakin muistaakseni mainittiin ja lisäksi jotkut joutuvat sosiaalisessa painostuksessa ostamaan ihmisille turhia lahjoja jne.
On ehkä hätkähdyttävää miettiä, että todellakin jokainen ostokseni määrää sen, minkä verran minun pitää tehdä töitä. Haluanko ostaa 15 euron söpöt nappikorvikset vai haluanko yhden lisäpäivän Intian matkalle?
Lue myös:
Päivi Kanniston Elämäni nomadina -kirja
Kuka ei ymmärrä downshiftaamista?
Maailmalle lähdön suunnitelmat
reissaustajaruokaa.com 
On kyllä niin totta, että kun ajattelee ”boxin” ulkopuolella, niin tämä maailmanmeno näyttäytyy aika kummallisena touhuna. Ihmisen luomat järjestelmät pitävät ihmisen kyllä tiukasti talutusnuorassaan, ellei niistä tajua pyristellä irti. Itsekin ihailen noita oravanpyörästä pompanneita. Omatkin haaveet jo muhittelevat ”maltillisesti” pääkopassa 😉
Ihmettelen myös kovin, että eikö työn vähentäminen ole tosiaankaan muidenkin ihmisten ja poliitikkojen tähtäimessä? Siltä ei vaikuta. Mutta rauhassa myös itsekin irtautumisprojektia yrittelen. Yksi probleema on, ettei viitsi kituutella arkisen työelämän harmaudessa, vaan vastapainoksi käyn juomassa kallista kahvia kahviloissa yms. mielestäni kivaa.