Vuoden 2009 Euroopan matkailuautoturnee alkoi saapumalla lautalla Puolan Gdyniaan, josta oli lyhyt ajomatka Sopotiin. Sopot on kesäkaupunki hiekkarantoineen ja siellä oli syyskuussakin vielä väkeä. Jotkut yrittivät ottaa aurinkoakin. Luulen, että rannoilla näkyneet auringonottokopperot on kehitelty juuri  Itämeren viileiltä tuulilta suojautumista varten.

Parkkeerasimme Sopotin leirintäalueelle, josta oli lyhyt kävelymatka alas rannalle. Tosiaan rannalle oli sieltä pitkähkö alamäki. Alhaalla oli metsikkö, jossa oli asfaltoituja polkuja kävelijöitä, pyöräilijöitä ja rullaluistelijoita varten. Saattaa olla niin, että Gdanskiin asti pääsisi rullaluistelemaan niitä pitkin, mutta asia kannattaa varmistaa.

Rannalla oli samanhenkisiä pitkiä laitureita kuin Britannian rannikollakin. Rantakävelybulevardin varrella oli kahviloita ja joku loistohotellikin. Pyöräilimme rantaa pitkin ja päädyimme rannalta lähtevälle Monte Cassinon kävely- ja kauppakadulle.

Kauppakadulta löytyi myös puolalaisen kasvisravintolaketju Green Wayn puoti, josta ostin take awayna tortilla-annoksen. Noissakin ravintoloissa pitää tähdentää haluavansa annoksensa ilman juustoa tai muita maitotuotteita.

Se on jännä juttu, että jos Suomessa menee melkeinpä mihin tahansa ravintolaan, on salaattipöydässä samat tomaatit, kurkut, jäävuorisalaatit, oliivit ja kurpitsarelissit. Itä-Euroopassa salaatit ovat omanlaisiaan. Minun mielestäni ne ovat piristäviä, koska ne ovat yrteillä, usein tillillä, maustettuja. Green Wayn annoksessa oli aika vetinen ja hieman surkea kiinankaalisalaatti, joka silti maistui ihan hyvältä. Tortillat taisivat olla hieman mauttomia.

Illalle menimme vielä rantaan lähelle leirintäaluetta hirsiravintolaan istumaan. Sisällä ilmeni, että se oli metsästyshenkinen ravintola. Mauttomaan sisutukseen kuului monien erilaisten kuolleiden eläinten päitä. Ruokalistakin oli ankea.

Juttuja samalta Euroopan reissulta:
Tatravuorilla ja Zakopanessa
Plitvice on ehkä Euroopan kaunein paikka
Bledin järvinäkymät Sloveniassa

Muut Puola-aiheiset jutut >>