En tiedä, mitä oikein ajattelin mennessäni katsomaan tapaninpäivän tsunamista kertovan elokuvan Selviytyminen. Ehkä ainoa ajatukseni oli, että elokuva sijoittuu Thaimaahan, täytyy mennä katsomaan. Menin sitten katsomaan leffan noin pahasta aiheesta.

Maailmalla tapahtuu luonnonkatastofeja, mutta ei mikään ole liipannut suomalaisia niin läheltä kuin vuoden 2004 tsunami. Kuolihan sen takia 179 suomalaista, eli se on pahin yksittäinen onnettomuus. On turha moralisoida sitä, että suomalaisia kiinnostaa tuo tsunami vain, koska siellä oli suomalaisia. Aina kun olen käynyt jossain, suhtaudun paikkakunnalta tai maasta tuleviin uutisin ihan erilailla. Parempi se kuin ei oikein mitään tuntumaa.

Thaimaan rantakohteet ovat tuttuja paikkoja, joissa kovin moni suomalainen on käynyt. Tietysti siihen suhtautuu eri tavoin kuin Indonesian Acehiin (jonka lähellä olen Sumatralla kylläkin käynyt), vaikka siellä oli ylivoimaisesti pahimmat tuhot.

Khao Lakissa kävin lyhyesti vuonna 2010 matkalla sukeltamaan Similanin saarille. Se kasvatti, kun kuvittelin, miten pitkälle vesi tuli yhtäkkiä alavalla rannalla. Toiset meistä hahmottavat asiat vasta kun näkee kartan tai vieläpä kun näkee omin silmin.