Kaikki varmaan muistelevat joskus kuulleensa jutun loton päävoittajasta, joka jatkoi töitään ja elämäänsä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nämä ovat marginaalisia tapauksia ja liekö edes paikkansa pitäviä tarinoita.
Lottovoittoajatusleikin rinnalla toinen, synkempi ajatusleikki on, että mitä tekisit, jos saisit kuulla eläväsi enää vaikkapa kuukauden. Tällaiset tilanteet ovat valitettavasti isoja lottovoittoja tavallisempia. Eilisen päivän Hesarissa oli sivulla A4 juttu Käyn töissä, siis elän. Siinä henkilö sai kuulla aikaa olevan enää kuukausia. Ensin hän tarkisti miten pian saisi maksettua asuntolainansa. Sitten katsastutti auton ja jatkoi töitä.
Ihmiset voivat olla sitten tuollaisiakin. Sitä on vaikea ymmärtää. Olin vuosia ajatellut ottavani lomaa tai lopettavani työt sitten kun koirani vanhana sairastuu. Näin siinä kävikin ja vietin viimeiset kaksi kuukautta rakkaan koirani kanssa tiiviisti. Pari viimeistä viikkoa olin töissä, mikä ei kylläkään ihmeemmin kaduta, vaikka hieman ihmettelenkin, miksi niin tein.
Lopettaisin työt heti siitä päivästä lähtien, jos saisin kuulla olevani vakavasti sairas. Tai itse asiassa nyt en jää edes tällaista odottelemaan, vaan olen päättänyt toteuttaa mielihaluni jo ensi talvena. En jää odottelemaan sairastumista enkä lottovoittoa. Tai kamalaa, jos näistä ensimmäinen tapahtuisikin tässä ensi talvea odotellessa! Pitäisi tietysti lähteä jo tänään. Siihen ei lottovoittoa tarvita, jos elämänsä niin päättää järjestää.
Lue myös muut irtiotto, nomadius ja muu elämäntapailu -aiheiset jutut >>
reissaustajaruokaa.com 
Itsellä tuli menneenä viikonloppuna tilanne eteen, jossa tuleva matka oli vaarassa peruuntua. Kissani nimittäin sairastui, mutta on onneksi taas parantunut ja oma itsensä 🙂 Siinä hetkessä matka tuntui ihan toissijaiselta ja tärkeintä oli saada Nasu kuntoon. Mutta nyt näyttää taas valoisalta 🙂 Itsekin kyllä tekisin juuri niitä asioita joista pidän jos kuulisin lopun olevan lähellä.
Voi että, onneksi Nasu parantui ja toivottavasti jatkaa terveenä oloa
Toki jos loppu olisi lähellä, haluaisin viettää kaiken ajan perheen parissa, mutta parasta olisi jos perhe tulisi mukanani Thaimaahan sitä viettämään…
Miulla meinaa aina pää räjähtää kun lukee lottovoittajista jotka ei tee sillä voitolla mitään järkevää. Jouluksi vähän isompi kinkku pöytään ja ens lomalla Lanzarotelta pikkusen parempi hotelli, mutta ei tässä kummempaa, elämä jatkuu niiku ennenki. Lottovoittojen tuhlausta moiset voittajat! Antakeepa miulle ees miltsi ni kyllä nimittäin rupeis tapahtumaan!
Yks asia on sit kans se, että monet säästää kaikki haaveet sinne eläkepäiville. Että sitte harrastellaan ja matkustellaan. Juu, ja sitte ollaan jo vaivasia ja raihnasia ja paikkoja kolottaa, jos elossa ylipäätään ollaan. Pitää tehä ja mennä jo NYT! Hopihopi!
Haaveet kannattaa toteuttaa nyt eikä viiestoista päivä. Koska ikinähän ei tiiä näkeekö sitä viiettätoista päivää laisinkaan. Ja vaikka tuntuis kuinka mahottomalta sen haaveen toteutus, ni ei piä tyrmätä sitä heti laakista. Loppujen lopuks asiat on vaan järjestelykysymyksiä.
Ugh. Olen saarnannut.
Kiitos ja kumarrus!
Hei, mielenkiintoista lukea mielipiteitäsi ja täällä loskan sekä pimeyden keskellä odotan myös seuraavaa aurinkorantapaikkaa.. Pois Suomesta aikaisemmin 8 vuotta työskennelleenä ja jonkin verran matkustaneena eniten kaipaan nuoruuden energiaani. Nyt keski-ikäisenä eli keski-ikäinen on yli 40 v täyttänyt 😉 tulee vielä. enemmän pohdittua elämän merkitystä ja mitä sillä tekisi. Olisihan se helppoa ja ehkä itsekästäkin lähteä vaan maailmaille. Kuulostaa,että olet onnekas .koska tunnut tulevan toimeen vanhempiesi kanssa ja saat heidätkin lähtemään maailmalle. Kaikilla ei vaan ole yhtä onnekas tilanne. Tai voihan sitä jättää kaikki vanhat kaverit ja sukulaiset ja lähteä,mutta mitä sitten kun joku tarvitsisi apuasi Suomessa.. Kysyn usein saman kysymyksen etenkin nyt pimeenä aikana ,miksi niin monet ei lähde pois pimeestä Suomesta.. Syitä ja selityksiä on monia. Useimmiten raha., terveys ei jaksa matkustaa, monellakaan ei ole sielunkumppania jonka kanssa synkkaa matkoilla, yksin matkustaminen sopii todella harvalle. Suurinosa ihmisistä elää kuin puoli laitostuneina ja lamautuneina ilman mielipiteitä, kunnianhimoa, vuorovaikutustaitoja. En tiedä, matkustaako sinun kaikki ystäväsi ja lähipiirisi tai on yhtä aktiivisia?
Niin,että mitä tekisi elämälää,kun on niin monta vaihtoehtoa.. Maailman tai Suomen asioihin vaikuttaminen uudeksi uraksi vai itsensä hemmotteluun ja kasvuun panostaminen…
Sitä on usein siinä tienhaarassa ja pohtii vaihtoehtoja miettii,mihin sitoutuisi ja asettuisi.
Oikein hyvää uutta vuotta thaimaaseen
Kiitos pohdinnoistasi ja mukavaa vuoden alkua myös! Ei ole koskaan myöhäistä miettiä elämänsä kelkkaa, mutta tosiaan jaksamista ei aina joka hetkellä siihen ole. Itsestäni tuntui etten jaksa Suomea, enkä halunnut tuhlata elämääni enempää siihen oloon, että haluaisin ennemmin olla muualla. Mutta enpä vieläkään tiedä mitä tästä tulee!
Toisilla ulkomaille lähteminen vaikuttaa enemmän läheisiin ikävästi kuin toisilla. Toisille on toisia tärkeämpää tavata monia ihmisiä säännöllisesti ja jakaa elämäänsä livenä. Itsekäs kannattaa olla johonkin pisteeseen asti, kannatan aina sen puntaroimista kuinka paljon oman onnen hankkiminen tuo epäonnea muille. Naiset taitavat uhrautua vähän liikaa ja sepäs sitten vanhana suututtaa.
Minulla on suurta onnea läheisteni suhteen, ja kuinkas sitten palkitsenkaan, lähtemällä ulkomaille aina… mutta kaikki tietävät matkustelun tekevän minut onnelliseksi. Eivät kaikki lähipiirissäni matkustele ihan tällä tavalla, mutta kyllä tämä näyttäisi olevan geeneissä ja ympärille on valikoitunut porukkaa, joka kiinnostuksen jakaa tai ainakin kai ymmärtää yskän. Vissiin melko suppeassa piirissä elelen! Enkä tyypillisesti kolme-nelikymppiseksi.
Kirjoittelen sitten myös näistä omista lähtökohdistani. On varmasti ihmisiä joita juttuni ärsyttävät, jos heidän oma taloudellinen tilanteensa on mahdoton. Ajatukseni onkin niille, jotka mahdollisesti matkustelunhaluisina voivat miettiä voisivatko karsia autostaan, asumuksestaaan, ostoksistaan, matkustustasostaan jne.
Minulle reissaaminen on terveysvalinta. Suomessa kuntoni olisi pikkuhiljaa hiipunut ylipainoksi, väsymykseksi ja raihnaisuudeksi, niihin olin menossa. Moni olisi valmis maksamaan tuhansia terveytensä kohentamisesta ties millä konstein. Reissuun lähtö ja irtiotto voisi tulla halvemmaksi, jos riittää jaksamista hoitaa elämäänsä vähän toisenlaiseksi.
Juu, minä valitsin itseni enkä sitä että osallistuisin suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen. No, kyllä minä siihen aion edelleen osallistua, mutta en lapsia tekemällä ja paiskimalla niin paljon töitä kuin pystyisin burn outiin asti. En jotenkin koe syntyneeni maailman sitä varten, enkä kyllä mitään muutakaan erityistä varten…
Pari juttuani aiheista:
https://reissaustajaruokaa.wordpress.com/2013/11/23/lampimaan-matkustaminen-on-terveellista/
https://reissaustajaruokaa.wordpress.com/2012/08/29/nomadit-epaluulo-ja-yhteiskunnan-rakentaminen/
https://reissaustajaruokaa.wordpress.com/2013/02/03/kuka-ei-ymmarra-downshiftaamista/
https://reissaustajaruokaa.wordpress.com/category/yleiset-lapat/saastovinkit-matkakassaan/