
Jostain syystä vasta nyt minulle kirkastui, miksi en ole niin kiinnostunut Etelä-Amerikasta kuin Aasiasta: pidän Etelä-Amerikkaa liian eurooppalaisena. Se ei ole minulle niin eksoottinen kuin Aasia. Euroopassa matkailuhan ei ole minulle sitä samaa suurta matkailua kuin kauemmaksi meneminen, Eurooppa on liian tuttua.

Toki Eurooppakin on kiinnostava ja siellä on minulle vaikka mitä tuntematonta, mutta ei samalla tavalla kuin Aasiassa. Euroopan historian ritarijutut, kirkot ja kristinusko ikävystyttävät minua, toisin kuin samurait ja buddhalaismunkit.

Etelä-Amerikan luonto kiinnostaa ja sitä pääasiassa menisikin sinne katsomaan. Mutta hiemanko ottaa päähän, että espanjalaiset ja portugalilaiset ovat aikoinaan menneet sinne, tuhonneet ja eurooppalaistaneet alueet. Kuinka jännää olisi, jos inkakulttuuri olisi siellä valtakulttuuria? Brasilia olisi Amazonia, intiaanien asuttama maa?
Pohjois-Amerikka on ihan toivoton tapaus. Kyllä sielläkin kiinnostaa matkailla, luontokohteiden lisäksi ihan kaupungit ja kulttuuri-ilmiötkin. Mutta voi jumpe, jos nykyisten osavaltioiden sijaan siellä olisi Cherokia, Navajo, Hopila ja Irookeesimaa?
Australia ja Uusi-Seelanti ovat myös näitä surullisia eurooppalaisten asuttamia maita. Kunpa maorit olisivat Uuden-Seelanin valtaväestö ja maa tunnettaisiin vain nimellä Aotearoa. Ja Australia tunnettaisiin maana, jonka aboriginaaliväestö vaeltaisi asuen monessa paikassa. Ja kunpa Tyynenmeren saaret eivät olisi täynnä kirkkoja, vaan merta ja taivasta palvottaisiin tanssien gospel-laulannan sijaan.

Afrikka on oma lukunsa. Vaikka eurooppalaiset sekoittivat siellä elämänmenon, riistivät ja orjuuttivat, niin kulttuureja ei onneksi ehditty tukahduttamaan. Historiaan kunnolla perehtymättömänä arvelen, että se on varmaan johtunut läheisestä sijainnista, kanssakäymistä on ollut aina. Silloin ei voitu mennä sinne yhtäkkiä tappamaan asein tai eurooppalaisin taudein.
Kuten Suomessakaan harva asuu enää hirsimökissä ja hiihtää Venäjälle myymään oravannahkoja, ei näissä valloitetuissa maissakaan olisi samanlaista enää kuin ammoisina aikoina. Mutta erilaista olisi silti kuin nyt. Maailma olisi varmaan vielä kiinnostavampi paikka.
Kyllä vain! Alkuperäiskulttuuri on usein kiinnostavinta matkakohteissa. Monet paikat ovat kuin toistensa kopioita ja alkuperäisimpänä on useasti luonto säilynyt….se vetääkin eniten puoleensa….
Luonto kiinnostaa, sitä voi mennä katselemaan kävelemällä ja sukellellen. Kaupungeissa, kylätoreilla ja kahviloissa voi tuijotella paikallisiakin. Heimoelämää, edes mitään Pohjois-Thaimaan, taas ei oikein pääse näkemään. Tuntuu vähän vaikealta, että menisin jonkun Pohjois-Thaimaan vaelluksen yhteydessä jonnekin kylään turistina. Sellaiset jää ehkä sitten omin silmin näkemättä.