Niin kovin käsittämätöntä kuin se onkaan, jotkut eivät välitä matkailusta. Ehkä heille tulee paikan päällä tylsää, eivät oikein keksi tekemistä. Joskus minulta kysytään, että mitä teen reissuilla.

Minua kiinnostaa yhtälailla, mitä muut ihmiset tekevät matkoillaan. Eri ihmisille matkat kun tarkoittavat eri juttuja. Matkailu ei ole kaikille yhtä ja samaa, puuhaavathan kaikki arkenaankin toisistaan poikkeavia asioita.

Ihmisiä yhdistää se, että pitää syödä. Mutta reissuissa se merkitsee toisille eri asioita kuin toisille. Minulle syöminen on iso sisältö matkoilla. Se on elämys, siihen menee aikaa ja onhan se niin, että Intiaan ja Thaimaahan minua vetää kaiken muun lisäksi ruoka. Jos matkustaisin esimerkiksi Kaliforniaan, niin myös siellä minulle olisi iso juttu päästä näkemään, millaista ruokaa siellä tarjotaan.

Monet vahvimmista reissumuistoistani liittyvät ruokaan, kuten

• nuudelikeitto Luang Nam Than torilla Pohjois-Laosissa vuonna 2005
• jättimäinen kasvisbuffet Pekingissä kungfutsetemppeliä vastapäätä vuonna 2005
• korealaiset salaatit kauppahalleissa eri puolilla Venäjää eri vuosina
  
• hirmu isot muffinssit newyorkilaisessa kahvilassa ehkä vuonna 1986
• Mapusan bussiaseman halvat tiffin-ruoat Goalla vuonna 2008
• tosi halvat ja hyvät kasvishodarit Prahan Country Life-ravintolassa ehkä vuonna 1997
• litsihedelmiin eli lycheisiin tutustuminen Malesian Penangissa ehkä vuonna 1992

Minusta on vähän tylsää, jos majapaikan hintaan sisältyy aamiainen, koska on mielenkiintoista käydä jo aamiaisella eri paikoissa. Toki jos miljöö on kiva ja aamiaisruoka hyvää, niin mikäpäs siinä. Yleensä syön reissuilla aamuisin vain hedelmiä. Tulisi yleensä paljon halvemmaksi ostaa hedelmät kaupasta ja syödä ne huoneessa, mutta rantakohteissa on niin kiva mennä rantaravintolaan heti aamulla istuskelemaan tunnin ajan aamiaiselle ja ehkä lukemaan kirjaa.

Päivän aikana mahdollinen lounas tuo hyvän levähdyshetken ja vessatauon. Hienoa, jos pääsee tutustumaan johonkin paikalliseen kasvisravintolaan ja ihmettelemään tarjontaa. Istumaan ja vessaan pääseminen ovat myös syitä, miksi en suosi puistopiknikkejä enkä kioskiruokaa, vaikka niillä säästäisi kustannuksia. En halua syödä seisten tai kadulla kyykkien.

Isoin ateria on kuitenkin paras jättää iltaan. Kun on pimeää, käyvät muut tekemismahdollisuudet vähiin. Iltaisin siis istuskellaan ravintolassa. Ja ravintolassa istuskelu ei tarkoita minulle jotain hienostunutta pianobaaria. Haluan vain saada hyvää ruokaa. Hyvä paikka on myös sellainen, jossa näkee ihmisiä ja katuvilinää tai saa tuijottaa mereltä näkyviä laivanvaloja.

Jotkut ihmiset juovat matkoilla enemmän alkoholia kuin kotonaan. Voi olla, että itsekin otan joskus iltakaljan auringon laskiessa tai kaupungin iltahumussa. Mutta kaljoittelu nostaa matkakustannuksia ja haluan ylejäänkin reissussa herätä aikaisin ja olla virkeä.

En juuri harrasta viinin kanssa illastamista, puhumattakaan monen ruokalajin illallisia. Joillekin ihmisille sellainen on yhtä kuin ulkona syöminen. Tai ainakin ihmettelen lehtien ravintola-arvosteluita, joissa tilataan kolmea juomaa. Minulle ravintolat ovat arkista ylellisyyttä, pääasiassa on ruoka ja iloitsen ettei tarvitse silloin itse tiskata ja pilkkoa.

Jotkut haluavat reissuilla päästä ruokailujenkin suhteen mahdollisen halvalla ja syövät eväitä ja itse kyhättyjä aterioita. Kalliimmissa paikoissa, kuten Lontoossa, minullakin tulee syömiset liian hintaviksi. Tuntuu vain, että kahvilalattet ja kasvisravintoloiden testaamiset kuuluvat asiaan ja jotain tosi oleellista jäisi puuttumaan, jos vain tekisin hostellilla ruokaa. Mieluummin vietän aikaa ihmisten ilmoilla kaupungilla kuin hostellin keittiössä.

Mäkissä syömistä halvan ja hyvän ruoan maissa ei voi käsittää. Jotkut ihmiset kai ovat totaalisen välinpitämättömiä ruoan suhteen. Minäkin toki pitkillä matkoilla kyllästyn ravintolarituaaleihin, eli ruoan tilaamiseen ja laskun pyytämiseen. Ehkä joskus olen toivonut pääseväni ruokailuoperaatiosta vähän nopeammin kuin mitä se odotteluineen ravintoloissa on. Ja voi reissuilla tehdä mieli joitain tuttuja ruokiakin ja itse tehtyä ruokaa. Mutta oikeasti, miten joku menee Khao San Roadilla Burger Kingiin, kun katu pursuaa kaikkea muuta todennäköisesti halvempaa ja parempaa ruokaa!

Lue myös:
Mitä ruokia jään kaipaamaan Suomesta
Saksan tuliaisia (juttu ruokalöytöjen tekemisestä ulkomailla kaupoissa)
Kasvissyönti intialaisittain
Ruokapäivä Lontoossa
Lontoon ruokakuvia ja -vinkkejä
New Yorkin kasvisravintolat ja ruokakuvat