Suomen keväässä minun oli vaikea uskoa, että Lontoossa olisi kylmempi. Mutta näköjään Iso-Britannian kevät voi olla sellainen, ettei toukokuun puolivälissäkään meinaa tarjeta kävellä koko päivää ulkona. Harmi kun ei tullut otettua matkalle talvitakkia ja pipoa mukaan.

Olin yli kymmenen vuotta sitten muutaman kuukauden vaihdossa Southamptonissa. Silloin kevät vaikutti olevan lämpimämpi. Silti helmi-maaliskuussa silloin onnistuin  kehittämään sellaisen kestopalelun, että pystyin juomaan vain lämmitettyä vettä. Huoneenlämpöinen tai kylmempi vesi sai aikaan hampaiden vihlontaa. Ei ole mitenkään perusteetonta, että englantilaisten sanotaan puhuvan paljon säästä, koska se vaikuttaa elämään niin paljon.

Pubeissa vaikuttaa olevan lämmin ja tällä matkalla tuli pari kertaa mentyä niihin ihan vain sen takia. Ehkä britit ovat viihtyneet niissä niin hyvin siksi, ettei tarvitse mennä hytisemään kotiin. Voi pihistellä omissa lämmityskustannuksissa, kun viettää aikaa muualla.

Kaverini teoria oli, että englantilainen ruoka ehkä perinteisesti on mitä on, koska kosteassa ilmanalassa tekee mieli syödä raskaita lämpimiä ruokia. Olen ihan samaa mieltä. Mitä kuumempi sää, sitä vähemmän tekee mieli syödä ranskalaisia, vaan ennemmin salaatteja ja hedelmiä. Myös englantilainen teeintoilu on ihan varmasti koleudesta johtuvaa. On pakko juoda koko ajan kuumaa pysyäkseen lämpimänä.

Käytimme paljon busseja. Majotuimme Etelä-Lontoossa kavereilla ja heidän avullaan saimmme tietää millä bussilla pääsee minnekin. Yleensähän vieraissa paikoissa matkustaa mieluiten metroilla ja junilla, joiden linjat ovat selkeitä. Nyt huomasin Lontoon bussien reitit merkityn bussitolppiin hyvin, joten kannattaa aina vilkaista niitä, jos sattumalta joku bussi olisi menossa sinne minne itsellä on matka.

Huonolla säällähän hyvää viihdettä on vain körötellä bussilla ympäriinsä ja katsella katuja. Etenkin, jos saa kaksikerroksisessa bussissa ylhäältä eturivin paikat, avautuu hyvät näkymät.