Riikaan ehtii hyvin ajaa illaksi lähdettyään aamulautalla Helsingistä Tallinnaan. Matkalla emme erikoisemmin pysähtyneet kuin huoltoasemilla. Niitä tällä matkalla taidamme nähdä paljon.

Riikassa on pitkä mannerheimintiemäinen katu, Brivibas iela, joka johtaa suoraan Riikan vanhaan kaupunkiin Tallinnasta ja Pärnusta tullessa. Tämän kadun läheisyydessä oli illan keikkapaikka Taka, joka tarkoittaa metsäpolkua. Eipähän olisi tuohonkaan baariin tullut päädyttyä ilman tätä reissua, joka vie Hulda Huimaa ja Tonikettistä ympäri Eurooppaa.

Suoraanhan emme päätyneet tuohon kätevästi Brivibas ielan läheisyydessä olevaan Taka-baariin. Meillä oli tietokoneelle tallennettuna google mapsin reittiohjeet. Seurasimme niitä Lonely Planetin Riikan kartan kanssa ja huomasimme päätyvämme ihan Riikan vanhaan kaupunkiin. Ihmettelimme että onpas illan keikkapaikka todella keskeisellä paikalla. Oli jäänyt keskustelematta, että eiväthän ohjeet olleet keikkapaikoille vaan keikkakaupunkeihin… Mikäpäs siinä, nähtiin vanha kaupunki, kysyttiin neuvoa keikkapaikan osoitteen perusteella ja palattiin takaisin päin samaa katua kuin olimme tulleetkin.

Tässähän ei ole kyse mistään navigaattoreilla, karttakirjoilla, autoiluoppailla tai älypuhelimella varustautuneesta reissusta. On osoittautunut tähän mennessä käteväksi, että satuin ottamaan mukaani Itä-Euroopan Lonely Planetin. Hyvin on pärjätty sen kartoilla. Ja on ihan hyvä, että keikkapaikkojen nimien lisäksi ylhäällä on niiden osoitteetkin 🙂

On kyllä hyvin hauskaa päästä kokemaan tällaista keikkamatkailua. Aamulla hiljakseltaan ehkä noustaan ja lähdetään ajamaan kohti seuraavaa keikkapaikkakuntaa. Siellä suunnataan suoraan artistien esiitymispaikalle. Vaikka perusnähtävyyksiä ei ehdi ehkä näkemään yhtä paljon tai juuri ollenkaan, kokee paikkakunnat vähän toisenlaisesti.

Nyt tajuan sen maailmanluokan artistien ilmiön, etteivät ihan tiedä mikä maa ja mikä kaupunki on menossa. Helsingissä huutavat ”Hello Tallinn!”. Niin käy varmasti hyvin helposti, pitäähän heidän siirtyä paikasta toiseen ja lojua pidempiä ajanjaksoja soittoareenoilla soundcheckeissä. Semmoista odottelua ei näillä meidän artistiemme keikkapaikoilla ole ollut, vaan ovat aika pian menneet lavalle tai  baarin nurkkaan esiintymään. Kitaran ja vahvistimen kanssa näyttää olevan aika helppoa kokonaisen bändin roudauksen sijaan.

Noin viikkoa ennen tätä reissua tuli puheeksi, että yleensähän jos joku majapaikka on olemassa, niin se on sen henkilön luona, joka sammuttaa keikkapaikan valot ja lähtee sieltä viimeisenä. Tämän kuullessani ja asian sisäistäessäni muutin hetkeksi mieleni reissun suhteen, koska olen toisinaan aika huono valvomaan. Mutta kätevästi Riikassakin menin autoon pariksi tunniksi nukkumaan, kunnes ikkunaan kolkutettiin ja tallustimme juurikin baaritiskin takana työskennelleen naisen luo yöksi. Musiikki soi ehkä aamukuuteen, mutta minä nukuin.

Reissun muut jutut >>