En ole ajatellut Belgiaa samalla tavalla kuin Saksaa, Ranskaa, Iso-Britanniaa tai Hollantia. Belgia on ollut jonkin sorti väliinputoajamaa ajatuksissani. Eikä Brysseli tosiaankaan ole mielestäni Euroopan pääkaupunki, jona pidän Lontoota (vaikka eipä aina muutenkaan pääkaupungit ole niitä isoimpia ja mielenkiintoisimpia, mieti esim. Australiaa ja Yhdysvaltoja).

Mutta nyt voisin kuvitella asuvani Brysselissä, jos olisi jokin hyvä syy asua nimenomaan siellä, ja jos talvi ei ole siellä kamalan kylmä ja asunnot huonosti eristettyjä. Tällä reissulla ylejään mietitytti, miksi ihmeessä minä siellä Suomessa kykkisin. Muu Eurooppa on niin täynnä mielenkiintoisia, kauniita, historiallisia ja eläväisiä kaupunkeja.

Belgian luulisi olevan minulle tuttu, koska 90-luvulla kävin siellä reilatessa. Ensimmäisellä kerralla ihastuin Gentin kaupunkiin, jonne osuimme Gentse Feesten -kaupunkifestareiden aikaan. Belgiassa oli myös sellaista liikehdintää, josta silloin pidin, eli hardcore-bändejä ja keikkoja. Kävin muutamilla keikoilla syrjäisillä nuorisotaloilla ties missä päin Belgiaa. Sijainti ei ollut silloin tärkeää, vaan keikat. Mistähän lippulappusista silloin keräsinkään tietoa, tyyliin Hollannissa ollessani jossain oli lähimaiden keikoista ja muista tapahtumista lentolehtisiä ja niiden perässä sitten menin. Netissä oli silloin paljon vähemmän tietoa.

Belgialaisia ilmiöitä: kylpyhuoneet ja roskikset

Belgialaisissa kylppäreissä on usein kaksi lavuaaria. Olen kyllä jossain lehtien sisustusjutuissa nähnyt tuota ilmiötä ja ajatellut sen olevan huvittavaa luksustelua. Jos kylppärissä riittää ylimääräistä tilaa, niin ehkä kahdelle saman kylppärin käyttäjälle halutaan laittaa omat lavuaarit. Vähän niin kuin askel sinne päin, kun Jenkkilässä taidetaan ajatella, että makuuhuoneiden yhteydessä pitäisi olla omat kylppärit. Tai edes vanhemmilla omansa ja lapsilla jaettu kylppäri makuuhuoneidensa välissä (niin kuin lapsuuteni Beverly Hills 90210 -sarjassa teinit yövieraineen kohtasivat aina kylppärissä…).

Belgiassa, ja myöhemmin tämän matkan aikana myös Ranskassa ja Italiassa, kiinnitin huomiota roskiksiin, joita on kaduilla, puistoissa ja asemilla. Niissä riittää, että on yksinkertainen metallinen, vaikka ihan ruosteinenkin, pidike isolle muovipussille. Siitä pussi on helppo ottaa ja vaihtaa. Parhaimmillaan pussit ovat läpinäkyviä, jolloin esimerkiksi pullonkerääjät voivat nähdä sisällön ulkoapäin.

Mielestäni noissa roskapusseissa konkretisoituivat jotkin asiat, jotka minua Suomessa suuresti ärsyttävät. Suomessa mielestäni sliipataan ihan turhaan. Onko niin, että suuri yleisö haluaa Suomen julkisten tilojen olevan ihan tiptop kunnossa ja roskat piilossa? Milloin tämä on alkanut? Brysselin katukivet saattavat olla paikoin irti, Suomessa tällaiset epätäydellisyydet aiheuttavat jotenkin hirveästi tuohtumusta ja toimenpiteitä. Muutenkin Brysselissä on kotoisaa nukkavieruisuutta, jonka vastine Suomessa on kolkkous ja ilmeettömyys. Arvelen olevan turhan kallista ylläpitää sellaista yhteiskuntaa, jossa hankitaan kaatopaikalle meneviä designroskiksia ja jätetään rempalle sliipatun pinnan alla olevia tärkeämpiä asioita (puhun nyt vaikkapa Helsingin hammashoidon surkeasta tilasta).

Reissun muut jutut >>