Matkamme tarkoituksena oli ennemmin tutustua muihin paikkoihin kuin Italian isoihin kaupunkeihin. Napoli kuitenkin kiinnosti minua kovasti, ja koska sen lähellä oli myös Vesuvius ja Pompei, suuntasimme sinne pitäen Pompeita tukikohtanamme.

Napolin sanotaan olevan ruuhkainen, kaoottinen ja likainen. Likaa ja roskia en huomannut pyöriessämme päärautatiaseman, sataman ja vanhan kaupungin alueella. Varsinainen Napolipäivämme oli sunnuntai, joten silloin oli varmasti myös rauhallisinta. Ja varmaan napolilaisetkin suuntaavat heinäkuisin ulos kaupungista aina kun vain on mahdollista.

Odotin Napolilta näkeväni pyykkejä roikkumassa joka ikkunan ulkopuolella ja tämä odotukseni toteutui. Ehkä sunnuntai on erityinen pyykkipäivä tai sitten napolilaisilla on aina pyykkejä roikkumassa. Semmoinen elämä tuo mielestäni kaupunkikuvaan mukavaa rentoutta. Vanhan kaupungin, eli oikeastaan Napolin keskustan, kapeat kujat tekivät vaikutuksen. Torikatuja tuntui oleva siellä täällä. Sellaiselle päädyimme heti alkuun tultuamme Circum Vesuviana -lähijunan päätepysäkiltä ulos ja ylitettyämme kadun.

Olen lukenut Napolista kuvailuja eurooppalaisen ja pohjoisafrikkalaisen sekoituksena ja olen samaa mieltä. Eniten Napoli muistutti viime keväänä vierailemaani Tunisia, joka oli myös tuollainen sekoitus.

Napolissa oli tärkeää päästä syömään pitsaa. Ainoa kohde, jonne siellä kartan kanssa suunnistimme, oli Da Michele -pitseria. Se löytyi helposti, mutta oli sunnuntaina kiinni. Onneksi sinne pääsin kahden muun Napolin-piipahduksen aikana.

Reissun muut jutut >>