
Vaikka omatoimimatkailu on ainoa matkailutapa minun makuuni, en kuitenkaan ole käyttämättä matkaopaskirjoja. Ne ovat mielestäni ihan ehdoton juttu matkojen suunnittelussa ja paikan päällä sompaillessa.

Joskus luen juttuja, joissa kirjoittajan tekisi mieli viskata nenä kiinni Lonely Planetissa kävelevien kirjat mereen. Ehkä siinä on kyse ajatuksesta, ettei joku tekisi matkallaan yhtään mitään muuta, kuin mitä kirjassa neuvotaan tekemään. Tai ettei joku uskaltautuisi majoittumaan tai ruokailemaan missään muualla kuin mitä kirjassa suositellaan, tai käymään millään muilla paikkakunnilla kuin mitä kirjassa esitellään. Lonely Planetia ehkä syytetään siitä, että reppureissaajat pakkautuvat Kaakkois-Aasiassa hämmästyttävän samoihin paikkoihin ja kiertävät samat kohteet (lue: Banana Pancake Trailin paikkojen bongausta >>).
Kammoan opastettuja matkoja ja vierailuja, enkä pidä edes pakettimatkojen käytännöstä kuskata turistit suoraan hotelliensa oville lentokentältä. Sellaiset vievät mielestäni ilon matkailun yllätyksellisyydeltä ja vapauden tunteelta. En koe näitä säätämisiä hankaliksi, vaan mielenkiintoisiksi. Tämän takia ehkä ymmärrän tuon ärsyyntymisen siitä, että matkaopaskirja tuntuu ottavan matkaoppaan sijan. Että sen sijaan, että kuljettaisiin oppaan perässä, kuljettaisiin kirjan johdattamana ihan samoin kuin oppaan kanssa. En vaan tiedä vastaako tällainen mielikuva todellisuutta. Ehkä joillain.
Matkaopaskirjojen käyttötavat

Saan sitä enemmän matkoistani irti, mitä enemmän olen voinut etukäteen lukea maasta juttuja. Ensimmäiseksi kätöseen kannattaa ottaa kirja, jossa on paljon kuvia ja ylimalkaisia esittelyitä. Sellaisesta kirjasta saa mielikuvia siitä, millaista jossain maassa on ja millaisissa paikoissa siellä voi käydä.

Tämän jälkeen alkaa tarkempi selvittely, eli pääseekö paikasta A paikkaan B ja miten. Kulkeeko junia vai busseja ja mitä liikkuminen maksaa? Millaista majoitusta voi odottaa olevan tarjolla ja mihin hintaan?
Ilman Kiinan ja Kaakkois-Aasian Lonely Planeteja olisin aika huonosti onnistunut pääsemään Kiinasta Laosiin vuoden 2005 matkallani. Olisin pyörinyt Kunmingin rautatieasemalla yrittäen selvittää Laosin junia, joita ei siis ole olemassakaan. Olisin ehkä ottanut bussin rajalle johonkin kylään, jossa ei kuitenkaan olisi ollut raja-asemaa. Mitä enemmän matkaopaskirjoja luen ja omaksun tietoa paikallisista käytännöistä, sitä kivempi on matkustaa.
Opaskirjat siloittavat tietä
Kaikenlaiset sattumukset ja harhailut ovat toisaalta seikkailua, ja tärkeä osa matkaa. Mutta ehkä kuitenkin haluan siirtymien maiden ja kaupunkien välillä tapahtuvan vähän pehmeämmin. Voisi käydä turhan rasittavaksi jatkuvasti harhailla etsimässä linja-autoasemia ja päätyä väärillä junilla vääriin paikkoihin. Eri ihmisillä kulkee eri kohdissa rajat siinä, minkä verran sietää epävarmuutta. Itsellänikin se voi vaihdella päivästä päivään. Joskus on ok hengata monta tuntia jollain pysäkillä ihmetellen, milloin se bussi tulee. Joinain päivinä haluaa vain päästä eteenpäin helposti.

Kartat ovat ehkä jopa tärkein Lonely Planetien sisältö. Siellä on sellaisia karttoja, joita ei muualta (paitsi ehkä netistä) saa. Ilman karttaa olisin yrittänyt matkustaa Tunisista Bizerteen raitiovaunulla sen sijaan, että vilkaisin vielä karttaa ja totesin oikean juna-aseman kuitenkin sijaitsevan raitiovaunuaseman takana. Kommunikointi lipunmyyjän ja asemavahdin kanssa ei toiminut, he myivät minulle lipun ja neuvoivat raitiovaunuun, joka ei todellakaan olisi vienyt minua perille. Brysselissä taas oli tosi hankalaa palata oikealle metroasemalle ilman karttaa, olin aivan pihalla ilmansuunnista.
Egyptin Hurghadassa kirjattomuus johti siihen, että jouduimme käyttämään matkatoimistoja sen sijaan, että olisimme itse ostaneet lippumme bussiin ja matkustaneet Kairoon omatoimisesti. Emme kertakaikkiaan tienneet, mistä bussit lähtevät eikä hotelleista, ravintoloista tai matkatoimistoista saanut neuvoja tähän. Matkaopaskirjat mahdollistavat kaikille omatoimimatkailun, vaikkei se joidenkin harvojen puritaanien mielestä ihan puhdasoppista olisikaan. Mutta sellaisella ei ole yhtään mitään väliä.

Ovatko matkaopaskirjat jotenkin huonompia kuin muut kirjat? Kukaan tuskin pitää hölmönä lukea kohteeseen sijoittuvia ja siitä kertovia kirjoja. Matkaopaskirjoissa on historia- ja kulttuuritieto-osuutensa. Ne ovat sellaisia asioita, joista suorastaan pitää ottaa selvää ennenkuin lähtee maailman eri kolkkiin.
Älypuhelimen avut
Jos olisin siirtynyt jo älypuhelinaikaan, voisi matkailuni olla aika erilaista. Puhelimesta löytyisi kartat, kohteet, ravintolat ja majapaikat. Puhelimella voisi surffata ja hankkia kohteesta tietoa. Etenkin tänä kesänä Euroopassa olin välillä tuskainen, kun en päässyt joka välissä nettiin, josta kaikenlainen olisi selvinnyt. Mutta oli älypuhelin tai ei, tykkään suunnitella matkojan kirjoja lukemalla, koska istun tietokoneen ääressä muutenkin kyynerpääni kipeäksi. Ja useimmat majapaikkani Euroopassa olivat sellaisia, joissa en voinut kätevästi jättää kännykkääni tai tietokonettani yöksi latautumaan. Siksi esimerkiksi e-kirjat eivät kovin paljoa kiinnosta, vaikka niihin saisikin pakattua kaikki pitkän reissun kirjat yhteen laitteeseen pakattuna.
Opaskirjat ovat kyllä hyviä etu- ja jälkikäteislukemista varten. Ranskassa olen oppinut käymään ensimmäiseksi turisti-infossa, mistä saa kaupungin kartan. Se on ihan ykkönen! Pienessäkin paikassa eksyy helposti, jos ei tiedä mihin suuntaan on menossa…
Turisti-infojen karttoja minäkin haalin. Mutta sitten on syrjäisiä ja pieniä paikkoja, joista ei ole olemassa painettuja kyläkarttoja, ja silloin Lonely Planet pelastaa 🙂 Mutta paras olisi ainakin pari eri tietolähdettä, tai edes yksi ajantasainen, ettei käy niinkuin minulla kesällä Nizzassa… https://reissaustajaruokaa.wordpress.com/2013/07/29/bussipysakin-etsimista-yollisessa-nizzassa/