Kun yhtenä Tunisian reissun päivänä keväällä 2013 kävelin Tunisin keskustassa pääkatu Habib Bourguiban edestakaisin ja tallustin Medinassa, tuntui että viitisen tuntia riitti oleellisen näkemiseen keskustassa. Istuskelin kahviloissa ja katselin ihmisiä ja rakennuksia. Kuljin ristiin rastiin Medinan kujia. Päällisin puolin Tunisin näki niin lyhyessä ajassa.

Habib Bourguiba -katu alkaa oikeastaan Tunis Marina -asemalta, mihin lähijunat La Marsasta tulevat. Sieltä minäkin aloitin Tunisin keskustaan tutustumisen. Olin etukäteen katsellut netistä Tunisin karttaa ja sijoittanut netistä löytyneitä valokuvia mielessäni oikeille sijainneille. Olin kuvitellut Habib Bourguiban vielä pidemmäksi ja leveämmäksi ja luulin sen varrella olevan myös joitain moderneja Lähi-idäntyylisiä pilvenpiirtäjiä, joita ei Dubain malliin kuitenkaan tainnut olla. Habib Bourguiba oli hyvin eteläeurooppalaisen oloinen katu ja ranskalaisethan sen ovat suunnitelleetkin.

Kadulla on paljon kahviloita vierivieressä ja niihin kannattaa ehdottamasti pysähtyä istuskelemaan. Espresso maksaa suunnilleen dinaarin, mutta sen ääressä ei pitkään istuskele, joten kannattaa tilata ehkä jotain muuta. Minä valitsin kahvilani sen perusteella, istuiko lähistöllä ketään naista. Olin lukenut, että perinteisesti Tunisiassa naiset ovat kotona ja miehet viettävät iltansa kahviloissa ja muuten kaupungilla. Näin ikävä kyllä asian laita näytti olevan.

Mutta oli silti avartavaa kävellä Tunisin keskustassa enemmänkin kuin muutaman tunnin, eli kyllä siellä muutaman päivän voi taivaltaa. Kävellessäni lasten kanssa kuumia katuja Medinasta hieman pohjoiseen Belvedere-puistoon huomasin katujen olevan paikoin kapeita ja sokkeloisia Medinan ulkopuolellakin. Satuimme kadulle, jossa melkein kaikki kaupat myivät naisten juhla- ja hääpukuja. Aasialainen tapa, jossa yhdellä kadulla myydään rakennustarvikkeita, toisella koruja jne. jatkuu siis Pohjois-Afrikkaankin asti. Tunisin Medinan kadutkin on nimetty hajuvesikaduksi (Souk el Attarine) ja taisi olla myös nahkatavarakatua, mattokatua jne.

Medina tuntui paikalta joka on jännä, mutta sellaiselta jossa olen käynyt ennenkin. Vaikka mietittyäni en keksinyt mikä toinen olisi ihan samanlainen. Esimerkiksi Kairon Khan El Khalilissa ja Istanbulin Grand Bazaarissa on sisätiloissa olevia käytäviä, joita ei tuolla tainnut olla yhtään. Sen sijaan Tunisin Medinan kujat olivat kapeita ja niiden yli kulki rakennusten välille tehtyjä käytäviä. Eli hetkittäin oli katto pään päällä siksi, että siihen päälle oli rakennettu huone.

Ja Tunisin Medinassa asutaan. Ei ehkä vilkkaimilla kujilla, tai ehkä niilläkin, mutta laitamilla on kujia vailla kauppoja. Siellä lapset potkivat palloa ja asukkaat katsoivat siihen malliin, että miettivät varmaan olenko eksynyt, kun niillä kujilla tepastelin. Kai niin monet turistit käyttävät siellä vain hyvin lyhyen tunnin menemättä harhailemaan muille kujille. Ehkä kivempi niin asukkaiden kannalta.

Tiesin että joillain medinan katoilla on upeita näkymäpaikkoja, mutta en vain löytänyt niitä. Siispä kun yksi ihan selvä kaupustelija lähestyi minua, päätin lähteä mukaan, jotta löytäisin näköalapaikan. Se oli kuitenkin äärimmäisen kiusallista, kun menimme ison mattokaupan läpi ja siellä yritettiin myydä mattoja. Sitten minulle esiteltiin seinillä olevia kuvia ja sitten menimme katolle. En pystynyt nautiskelemaan näkymistä, koska tiesin tyypin vain odottavan. Otin pari kuvaa ja sanoin että mennään sinne sinun hajuvesikauppaasi.

Hajuvesikaupassa tein varmasti ison etikettivirheen, koska en ostanutkaan mitään. Kaupan tuoksuöljyt olivat vain niin huonoja. En olisi tehnyt millään niistä mitään. Ja en halua ostaa mitään turhaa. Olisi vain pitänyt laittaa viisi dinaaria tyypin kouraan ja sanoa kiitos. Mutta kun hän teki lähtemisen niin vaikeaksi, piti minun tyyliin juosta karkuun. Tyyppi taisi sylkeä perääni.

Medinassa kuitenkin sai kulkea aika rauhassa, kaupustelu ei ollut siellä eikä muuallakaan Tunissa kovin vaikeaa. Toisaalta en pysähtynyt juuri mitään katselemaankaan, koska mikään ei kiinnostanut. Jos en olisi päättänyt viettää älä-osta-mitään-tavaroita -vuotta, olisin väkisin ostanut jonkun ison tarjoilulautasen tai muuta muistoksi. Nyt en ostanut yhtään mitään muuta kuin harissatahnaa ja halvaa tuliaisiksi.

Muut Tunisia-jutut >>