Vaikka Italiassa oli heinäkuussa turistikausi ja Pariisikin oli täynnä yhdysvaltalaisia turisteja, ei väenpaljous tai turisteille luodut ympäristöt olleet vaivanneet minua yli kuukauden kestäneen matkan aikana. Lauttamme saapuessa Italian Caprin saaren Grand Marinaan huomasimme kuitenkin saapuneemme ikävään paikkaan.
Olimme ostaneet Sorrenton rannalta meno-paluulauttaliput Caprille. Paluumatka myytiin meille jo noin 16.30 palaavalle lautalle, koska myyjä sanoi myöhempien vuorojen olevan täysiä. Emme olleet aamulla pitäneet kiirettä ja olin ajatellut palaavamme Sorrentoon pimeän tullen. Tilanteeseen piti sopeutua ja jättää Caprin vierailumme tyngäksi. Meno-paluuliput maksoivat noin 25 euroa.
Emme päässeet Blue Grottolle
Lauttamme oli Caprilla joskus kello 11.30. Olin suunnitellut ottavamme paikallisbussin Anacaprin kylään, josta kävelisimme metsäpolkua alas pohjoisrannikolle Blue Grottolle. Se on luola, jonne pääsee vain vesiteitse, ja jonka sisääntuloaukosta pujahtava valo heijastaa jotenkin siniseksi. Mehän emme päässeet tätä luonnonilmiöitä todistamaan, koska ensimmäinen paikallisbussijonomme osoittautui johtavan eri kylään menevään bussiin ja seuraavaan Anacaprin bussiin emme mahtuneet kyytiin. Bussien piti mennä noin 10–15 minuutin välein. Oltuamme edelleen paahteisessa bussijonossa yli tunti maihin saapumisemme jälkeen, totesimme ettemme taida Blue Grottolle päästä. Jos Blue Grottolta takaisin Grand Marinaan menevään bussiin pääseminen olisi ollut yhtä epämääräistä, emme ehkä olisi ehtineet paluulautallemme.
Suoraan satamasta olisi lähtenyt turistiveneitä Blue Grottolle ja koko saarenkin olisi päässyt ympäri. Se olisi kestänyt pari tuntia ja hinta olisi ollut vain jotain 20 euroa. Turistikyyti ei vain vaikuttanut yhtään mukavalta ratkaisulta. Ensin oltaisiin varmaan oltu lautalla, jossa raikaisi opastukset ja jenkit pulputtaisivat minkä ehtisivät. Sitten olisi Blue Grottolla ahtauduttu peräkanaa veneisiin. Kun matkamme jälkeen katsoin netistä videon Blue Grotton visiitistä, olin ihan tyytyväinen, etten tuollaiseen matkaratkaisuun sortunut. Oli karmeaa katseltavaa, kun videolla koko Blue Grotto raikasi, kun pikkuveneiden soutajat kälättivät minkä ehtivät. En oikein kaipaa sellaista mennessäni katsomaan kauniita luonnonilmiöitä.
Caprin kylässä oli näköalapaikkoja
Gran Marina oli pahin turistihelkutti matkallamme ja lähdimme sieltä kävelemään ylös Caprin kylään. Sinne näyttää pääsevän kävellen samassa ajassa, kuin mitä menisi odottelemiseen ja matkaan paikallisbussilla. Sinne pääsee myös funikulaarilla, mutta halusimme käyttää jalkojamme.
Caprin kylä ei ollut paha paikka kuten Gran Marina. Ja vaikka kaikissa matkaopaskirjoissa Caprin kylän yhteydessä mainitaan merkkiliikkeet, kalleus ja kaikenlainen hienostelu, oli kylä kuitenkin aika mukava. Noustuamme kylään päädyimme jonkinlaiselle pääaukiolle, josta avautui hienot näkymät alas Grand Marinaan. Kun kapusimme kylässä summamutikassa ylöspäin meneviä rappuja ja kuljimme kujia, pääsimme paikalle, josta näki saaren molemmille puolille rantaa. Siitä sai hyvin käsityksen saaren mittasuhteista.
Kun toisella puolella saarta Caprin kylän kohdalla on Gran Marina, on toisella puolella monista Caprilta otetuista kuvista tutut Faraglionit. Kun näköalapaikoilta katsoo vasempaan näkyy nämä merestä nousevat kukkulat. Oikeaan katsoessa on Marina Piccolan ranta. Merellä oli paljon veneitä ja huvijahteja. Se on varmaankin se paikka, jonne kaikki öljysheikit ankkuroituvat julkkisvieraineen.
Kylän kujia oli mukava kävellä, eivätkä kaikki ravintolatkaan olleet mitään hirveän kalliita. Saimme hyvää marinarapitsaa täältäkin noin kympillä, mikä toki oli kalliimpi hinta kuin muualla. Pitsojen jälkeen kävelimme takaisin alas Gran Marinaan ja lautalla takaisin Sorrentoon.
reissaustajaruokaa.com 