Purjelaiva Estellellä Itämerellä

on
Estelle merellä. Kuva: Estelle / Uusi Tuuli ry
Estelle merellä. Kuva: Estelle / Uusi Tuuli ry

Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa purjehdusharjoitukseni on tapahtunut vuonna 2007 jättimäisellä purjelaiva Estellellä, joka on ainakin jossain vaiheessa ollut Suomen suurin purjealus. Matkustin Helsingistä lautalla Saksan Rostockiin. Estelle oli silloin siellä pysähtyneenä osana Itämeren satamakaupungeissa järjestettyä kiertuetta, joka liittyi reilusta kaupasta ja ympäristöasioista tiedottamiseen.

Baarilaiva Stubnitz. Kuva: Estelle
Baarilaiva Stubnitz. Kuva: Estelle / Uusi Tuuli ry

Muistan Rostockista sen, että siellä oli keskustan ja rannan tuntumassa tivoli ja tori. Torilla myytiin boolia mukaan muovikupeissa, vähän toista kuin Suomen kaljakarsinoissa. Lähistöllä oli makea Stubnitz-alus, joka oli punk-henkinen baari ja keikkapaikka, jossa olen syönyt elämäni parasta seitan-kebabia pitaleivän sisällä. Nykyään Stubnitz taitaa sijaita Hampurissa. Suosittelen tätä erikoisuutta.

Estellen kyydissä

Astuin laivalle ihan vieraaseen maailmaan. En tiennyt mitään purjehtimisesta enkä alan termeistä, mutta kärsivällisesti minua ja muita kyydissä olleita noviiseja opastettiin. Osa kyydissä olevista oli ammattilaisia, osa konkareita ja loput matkasivat mukana eri pituisia pätkiä.

Myös minä löysin itseni Estellellä usein keittiöstä. Kuva: Estelle / Uusi Tuuli ry
Myös minä löysin itseni Estellellä usein keittiöstä. Kuva: Estelle / Uusi Tuuli ry

Opetuksesta minulle jäi parhaiten muistiin, että tapahtui laivalla mitä tahansa, niin mereen hyppääminen on viimeinen vaihtoehto. En tiedä mistä Aku Ankoista ja Peter Paneista minulla, ja ilmeisesti monilla muillakin, on joku kummallinen mielikuva veteen pakenevista merimiehistä. Mutta tosiaan jos laivasta putoaa, on ketään erittäin vaikeaa haravoida merestä. Laiva liikkuu eteenpäin ja siinä vaiheessa kun se on kääntynyt, ollaan jo kaukana. Ja jos näkee jonkun pudonneen, pitää hälyttää apua ja yrittää pitää katse mereen pudonneessa, jotta häntä ei kadottaisi näkyvistä.

Muistan myös tämän jälkeen hyvin olla ikinä astumatta ankkureiden narujen keskelle ja että purjeiden narut pitää hyvin ja siististi aina malttaa keriä telineilleen.

Sain Estellellä käsityksen, että sellaisilla laivoilla riittää koko ajan kunnostamista. Tässä poistetaan ruostetta ja pintoja pitää kai koko aja maalata, jotta ruoste pysyisi poissa. Kuva: Estelle / Uusi Tuuli ry
Sain Estellellä käsityksen, että sellaisilla laivoilla riittää koko ajan kunnostamista. Tässä poistetaan ruostetta ja pintoja pitää kai koko aja maalata, jotta ruoste pysyisi poissa. Kuva: Estelle / Uusi Tuuli ry

Estellellä nukuttiin kerrossängyissä ihanissa pikkuisissa laivahyteissä. Jos joku ei ollut laivalla kivaa, niin sen hankala kuivakäymäläsysteemi. Nimittäin laivan peräkannella sijaitsi pari inhaa kakkakompostoria. Minä sain jossain vaiheessa merellä tietysti hommakseni maalata takakantta kompostoreiden vieressä. Jotkut toiset isot purjeveneet kai edelleenkin laskevat kaikki likavetensä suoraan jo ennestään saastuneeseen Itämereen. Eli purjehtijat likaavat merta, joka heitä kannattelee. Ei hyvä.

Jossain vaiheessa sain kokea merisairauttakin. Silloin piti tulla hytistä ulos, makasin makuupussissa kannella raikkaampaa ilmaa hengittäen. Kyllä se siitä onneksi meni ohi, mutta kuvotus on kamalaa.

Matkustin Estellellä vain lyhyen pätkän Rostockista Tanskan Helsingöriin. En muista montako yötä siinä meni. Oli liian tyyntä eikä meinattu päästä etenemään. Laivalla oli kuitenkin aikataulut, kun satamiin oli sovittu tapahtumia.

Miten olisi purjehtiminen matkailutapana?

Kun koin merisairautta, piti minunkin makoilla kannella. Kai valtameripurjehtijat tottuu keinuntaan. Kuva: Estelle / Uusi Tuuli ry
Kun koin merisairautta, piti minunkin makoilla kannella. Kai valtameripurjehtijat tottuvat keinuntaan. Kuva: Estelle / Uusi Tuuli ry

Estellellä olon jälkeen mielessäni muhi, että voisin joskus opetella purjehtimaan. Matkoillani tulee käytyä satamissa ihailemassa purjeveneitä. Vieläkin mietin, että jos en muuta eläkeläisenä keksi, niin hankin purjeveneen. Mutta nyt en ole innostunut minkään pienpurjeveneen hankkimisesta ja purjehtimisesta hyisessä Itämeressä. Toistaiseksi matkustan mieluummin lämpimissä maissa bussilla ja nukun bungalowissa.

Olisiko purjehtiminen keino matkustaa ja yöpyä halvalla maailmalla? Sen kuin kiitäisi tuulen voimalla paikasta toiseen ja yöpyisi paratiisisaarten edustalla. Ensimmäiseksi: purjeveneen osto, ylläpito ja ankkuroinnit satamiin eivät ole ihan ilmaista hupia, joten en tiedä millaisissa kustannusluokissa siinä liikutaan. Toiseksi: pitäisi osata purjehtia aika hyvin…

Estellen kohtalo

Estellellä oli reilun kaupan kahvila satamakaupungeissa. Kuva: Estelle / Uusi Tuuli ry
Estellellä oli reilun kaupan kahvila satamakaupungeissa. Kuva: Estelle / Uusi Tuuli ry

Estellen pito taisi tulla liian kalliiksi remontteineen. Kun Estelle meni myyntiin, tunsin minäkin pikkuisen luopumisen surua. Hyvä ostaja löytyi Ruotsista. Eikä Estelle päätynyt ihan minne tahansa, vaan se tuli vuosi sitten Israelin armeijan kaappaamaksi Ship to Gaza -projektin merkeissä.

Estelle kävi vuonna 2002 Angolassa viemässä avustustarvikkeita ja hakemassa rahtia, katso Yle Areenalta 53-minuuttinen dokumentti Estellen matkasta >>
Lyhyt uutispätkä Estellen Angolan matkasta >>

Sain harjoitella Estellellä myös moottorillisella pikku kumiveneellä ajamista.
Sain harjoitella Estellellä myös moottorillisella pikku kumiveneellä ajamista.

3 Comments Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s