Kiinnostukseni parseihin eli zarahustralaisiin johtuu pelkästään siitä, että mielestäni heidän vanha tapansa viedä kuolleet ihmiset korkeille paikoille korppikotkien syötäväksi on makaaberi.

Olen lukenut monista kirjoista viittauksia Intian Mumbain parsiväestöön. Heidän määränsä vähenee koko ajan, koska vanhoillisempien mukaan parseja ovat vain ne, joiden sekä isä että äiti ovat parseja. Monien mielestä tästä ajatustavasta on pakko luopua, ja monet ovat luopuneetkin, koska näin heidän kulttuurinsa väistämättä katoaa.

Sana parsi viittaa Persiaan, jossa heidän juurensa on. Heidän uskontoaan kutsutaan zarahustralaisuudeksi, jonka oppi-isä on Zarahustra.

Heidän mukaansa sekä maa että tuli ovat pyhiä elementtejä ja siksi he eivät hautaa tai polta kuolleitaan. Vanhastaan Persiassa hyväksi vaihtoehdoksi jäi viedä heitä hiljaisuuden torneiksi nimitetyille paikoille korppikotkien syötäväksi. Olen katsonut netistä kuvia näistä kukkuloista ja olen saanut käsityksen, että heillä oli tietyt kukkulat tätä varten.

Mumbain turistikeskustasta länteen on parseilla alue, jossa on heidän hiljaisuuden torninsa. Kävin kerran tuolla kävelemässä ja moukkamaisesti yritin tähyillä näitä mielestäni karmeudessaan kiehtovia torneja. Ne ovat kuitenkin peitossa puiden takana uteliaiden katseilta. Google maps kuitenkin paljastaa kolmen hiljaisuuden tornin sijainnit Malabar Hillsin puistossa, jossa parseilla on yksityisalueensa.

Olen käsittänyt, että kalutut luut säilötään torneihin. Nyt näin netissä kuvia, joista päätellen nuo tornit eivät kuitenkaan ole mitään korkeita ja kapeita prinsessatorneja vaan ennemminkin puiden latvoihin ulottuvia isoja laakeita ympyrän muotoisia rakennuksia, joiden keskellä on syvemmät kuopat, jonne kalutut ruumiit lakaistaan.

Joissain matkaopaskirjoissa on näihin Mumbain torneihin jotain viittauksia, mutta kunnolla tämä tuli tietoisuuteeni lukiessani jostain intialaisesta sanomalehdestä, että Mumbain parsiyhdyskunta on vaikeuksissa, koska todennäköisesti ilmansaasteiden tai muiden myrkkyjen takia korppikotkat eivät enää viihdy Mumbaissa. Sittemmin olen lukenut, että vanhaan traditioon on pitänyt tehdä sellainen lievennys, että ruumiit voidaan hajoittaa myös hapolla.

Lukemani mukaan monet Mumbain parsit ovat perin varakasta väkeä, joilla on ollut hallussaan monet yritykset ties kuinka pitkään. Vähän niin kuin juutalaiset New Yorkissa. Ehkä he voisivat tai ehkä ovat jo yrittäneet tehdä kaikenlaista vähentääkseen Mumbain saasteiden määrää, jotta korppikotkat voisivat palata sinne.

Lue myös: Intialainen kulttuuri ja Culture shock! -kirja >>