Vuoden 2005 Aasian matkani maa- ja vesiteitse eteni pisimmillään Malesiaan asti. Joulun ja uuden vuoden välillä piti lähteä käymään rajan toisella puolella, kun kuukausi oleskeluaikaa alkoi olla täynnä. Rajan takana piipahduksen sijaan halusimme käydä katsastamassa Langkawin saaren, joka on ihan Thaimaan rajan lähellä.

Krabista matka Langkawille kesti suunnilleen koko paivan. Satamakaupunki Kuahista otettiin taksi Pantai Cenangin biitsille, jossa oli majoituspaikkoja ja ravintoloita todennäköisesti eniten.

Langkawi vs. Krabi

Langkawilla sai mukavaa vaihtelua Krabiin. Pantai Cenangilla ei näkynyt niin halpoja bambumökkejä kuin Krabilla (sieltäkin ne ovat tähän päivään mennessä kuulemma vähentyneet). Cenangin biitsi on oikein pitkä, leveä ja upea, ihan vaaleaa hienoa hiekkaa.

Ruokaan sai Malesian puolella toivottua vaihtelua. Krabilla ruoka oli yleensä paistettuja nuudeleita, riisiä ja vihanneksia tai kookos- ja karrivihanneksia, mitkä kaikki ovat toki tosi hyviä. Langkawin karrit maistuivat hieman erilaisilta ja satay-soossejakin sai. Tosin ruoka oli hieman kalliimpaakin, Krabilla parilla eurolla sai mahansa täyteen, mutta Langkawilla piti maksaa enemmän.

Meininki Langkawissa oli hieman erilaista, turistit olivat vähän toisenlaisia kuin Krabilla ja tunnelma sitä mukaa myös. Ainakaan vuonna 2005 Langkawi ei ollut hirveä turistirysä. Oli rauhallista, kaupoissa sai tutkiskella hyllyjä aika rauhassa eikä vesijetit häirinneet.

Langkawi ei ole mikään iso, kiertämistä saaren ympäri tulisi kai vain 70 km. Langkawissa vuokrasimme skootterin, jolla kierrettiin saarta ja parit vesiputoukset.

Nykyään tällaisella visa run -matkalta Thaimaahan palatessa saisi vain kaksi viikkoa viisumitonta oleskeluaikaa Thaimaahan, kun ennen sai kuukauden. Thaimaan viranomaiset väittävät säätäneensä niin, jotta turistit hankkisivat viisumeita eivätkä menisi näille visa runeille. Ehkä useammat hankkivatkin nykyisin viisumin, mutta uusi sääntö lisää turhaa lentämistä, koska lentokentältä viisumitonta oleskeluaikaa saa edelleen 30 päivää.