Thaimaan länsipuolella eli Andamaanien merellä on Similanin kansallispuisto saarineen. Alueella on Thaimaan parhaat sukellusvedet. Saaret ovat hiukan kaukana rannikosta, joten päiväretkille sinne on työlästä mennä. Siksi sinne on suosittua tehdä liveaboard-sukellusretkiä, joilla yövytään veneellä.

Liveaboard-matkoja Similanille tehdään ainakin Khao Lakista ja Phuketista käsin. Olen kahdesti retkeillyt Khao Lakista käsin, keväällä 2011 ja nyt keväällä 2014.

Ensimmäisellä, vuoden 2011 liveaboard-matkallamme sukellukset tehtiin ihan vain Similanin saarilla, joita on yhdeksän. Nyt tammikuussa 2014 sukellukset olivat pohjoisella Similanilla Koh Bonilla, Koh Tachailla sekä Richelieu Rockilla, joka on itse asiassa osa Surinin kansallispuistoa .

Varasimme matkan etukäteen sähköposteja lähettelemällä ja soittelemalla. Haluamamme neljän päivän reissut olivat täynnä, joten tyydyimme kolme päivän reissuun. Se oli ehkä ihan hyvä, koska neljän sukelluksen tekeminen per päivä on aika raskasta hommaa.

Varasimme matkan Similan Dive Centeristä, mutta ilmeisesti se oli vain välitysfirma, koska sukellukset olivat Khao Lak Scuba Adventuresin Manta Queen II -aluksella. Hinta olisi ollut sama, vaikka olisimme varanneet suoraan Scuba Adventuresilta. Kymmenen sukelluksen paketti neljän hengen huoneessa yöpyen maksoi 16.800 bahtia per henkilö eli jopa sellaiset 390 euroa. Hurja hinta kolmelta päivältä, jonka voisi katsoa rakentuneen seuraavasti:

• 3 yötä á 500 bahtia = 1.500 bahtia
• ruokailut 200 bahtia per päivä = 600 bahtia
• sukellukset á 1500 bahtia = 15.000 bahtia

Siten matkan hinta ei tunnu niin pahalta. Tällä tavoin ajateltuna hinta per sukellus on ehkä vähän korkea vaikkapa Koh Taon sukelluksiin verrattuna. Mutta pitää ottaa huomioon, että sukellusoppaat ja muu miehistö joutuvat elämään aina kolme päivää kerrallaan merillä ja saavat varmastikin parempaa palkkaa kuin maista käsin työskentelevät. Tätä merkittävästi halvempia sukellusreissuja Similanille ei varmaankaan ole. Sen sijaan löytyy vaikka kuinka paljon kalliimpia, joissa majoitutaan hienompiin huoneisiin ja paatit ovat ehkä pienempiä. Nyt meitä asiakkaita taisi olla paatin maksimikapasiteetti eli 18 henkilöä.

Sukelluskokemukset

Reissulla päiviin ei mahtunut juuri muuta kuin sukeltamista, syömistä ja nukkumista. Paatilla olikin motto: Dive, eat, sleap, repeat. Aamuisin ensimmäiset sukeltamiset olivat kello 7 tai 8. Aina ennen sukeltamisia oli alustus sukelluskohteeseen liittyen. Joka välissä oli syömistä ja esimerkiksi banaaneja yllin kyllin. Vegaaniruoat hoituivat hyvin. Sukelluspaatilla tulikin syötyä enemmän kuin matkan aikana muuten. Iltaisin uni maittoi. Kaikki eivät pystyneet nukkumaan veneessä kovin hyvin, mutta minä nukuin tukkina.

Paras sukelluskohde oli Richeliu Rock ja toisena sukelluspäivänä siellä onneksi olikin kolme sukellusta. Siellä on vain ylivertaisen paljon kaikkea eli paljon kaloja ja erilaisia koralleja. Viimeinen sukelluskohde eli lähellä Khao Lakia oleva Boonsung Wreck oli positiivinen ylläri. Vuosikymmeniä sitten uponneella paatilla piileskeli erilaisia mureenoita ja leijoakaloja eli siipisimppuja. Erikoinen kokemus oli myös siilikalojen (porcupine fish) määrä. Niitä oleskeli muun muassa ainakin kymmenen kalan parvi paikallaan suu ammollaan.

En suosittelisi tätä liveaboard-reissua ihan vasta-alkajille, koska sukelluskohteissa oli välillä paljon virtausta. Yksi sukelluksistamme jäi ihan tyngäksi, koska sukellusoppaamme koki virtauksen liian hankalaksi. Pari sukellusta jouduimme ottamaan uudestaan, koska ajauduimme liian kauas kohdista, joihin tähtäsimme. Ryhmässämme oli yksi sukeltaja, jolle virtauksissa liikkuminen oli vaivalloista varmaankin kuntonsa takia.

Emme käyneet millään saarella maissa, koska Koh Bon ja Koh Tachai olivat aika jyrkkiä saaria. Richelieu Rock taas hädin tuskin tulee näkyviin laskuveden aikaan.

Vuonna 2011 sukelluspaatille tuli päiväretkeläisiäkin

Huhtikuussa 2011 varasimme kolmen yön ja kolmen päivän matkan Manta Point -sukelluskeskuksesta. Silloin meidät vietiin satamasta nopealla moottoriveneellä Similanille, jossa varsinainen sukellusalus odotti. Vene ei tainnut kovin usein käydä maissa, vaan sijaitsi merellä koko kauden.

Vene oli vuoden 2014 liveaboard-paattia isompi. Sen huonoja puolia oli se, että päivisin veneelle tuli päiväretkeläisiä sukeltamaan. Silloin vene oli aika täysi ja hälinä päällä. Sukeltajia hyppi veneestä veteen turhan paljon kerralla. Onneksi päivän ensimmäisellä ja viimeisellä sukelluksella oli sentään rauhallisempaa.

Tuolloin ärsytystä aiheutti se, ettei sukelluskeskuksen työntekijää olisi voinut vähempää kiinnostaa kasvisruokatarpeemme. Jouduimme veneellä itse menemään tekemään pyyntömme kokille. Onneksi he kaikki osaavat tehdä hyvää thairuokaa vegaanisenakin ja ainekset ovat olemassa valmiiksi.

Lue muita sukellusjuttuja >>