En ole ollut innostunut menemään ulkomaille vapaaehtoistyöleireille lähinnä siksi, että ne maksavat. Ehkä asia on muuttunut, mutta joskus ne tuntuivat maksavan enemmän kuin mitä matkailu samassa kohteessa samalla aikavälillä maksaisi. Jotenkin on tuntunut siltä, että en halua maksaa siitä, että menetän mahdollisuuteni tehdä mitä milloinkin lystää. Mietin tässä tyypillisesti jotain projekteja Afrikasta, joita muistan joskus tutkailleeni.

Asenteeni johtunee siitä, etten halua maksaa oikein mistään muustakaan järjestetystä ohjelmasta. Kun en halua maksaa järjestetyistä retkistä, en halua maksaa muustakaan ohjelmasta, oli se sitten tässä tapauksessa ohjattua vapaaehtoistyön tekemistä. Raha menisi  hyvään tarkoitukseen vapaaehtoistyöprojekteissa, mutta budjettimatkailevana nomadiksi haikailevana ihmisenä en ole ehkä ihan oikea henkilö rahoittamaan oikein mitään. Ja varmaan monien vapaaehtoistyöleirien ja -projektien on tarkoitus olla myös sosiaalisesti kivoja ryhmämatkoja, mitä en kaipaa.

Tänä vuonna aluksi etsin Thaimaasta sellaisia töitä, joissa vapaaehtoiselle annettaisiin edes majoitus tai myös ruoat. Semmoisia löytyy esimerkiksi Workawayn kautta. Mutta halusimme puolisoni tehdä jotain mielestämme yleishyödyllistä, mieluiten jotain mikä auttaisi eläimiä tai edesauttaisi ympäristonsuojelua. Workawaystahan löytyy kaikenlaisia maatiloja, guest houseja ja rakennusten kunnostamista kyläprojekteille.

Kannattaa lukea tämä juttu loppuun, koska siitä selviää eri syitä, miksi vapaaehtoistyöpesteistä on joskus, ellei jopa usein, syytä maksaa.

Vapaaehtoismaksut menevät koordinointiin

Nyt oltuani vapaaehtoisena Care for Dogsin koiratarhalla Chiang Maissa olen käsittänyt, että vapaaehtoistöiden pitää maksaa siksi, että yleensä vapaaehtoisia varten täytyy saada vähintääkin vapaaehtoiskoordinaattori neuvomaan heitä ja koordinoimaan heidän töitään. On varmaankin sellaisia organisaatioita, joissa vapaaehtoisten tarvitsee osallistua myös organisaatiokustannusten maksamiseen siksi, ettei niihin saada rahaa muualta. Ja jos projektit pyörivät jollain avustusrahalla, ei se välttämättä kata vapaaehtoisympyrän pyörittämistä eikä lahjoituksin saatuja rahoja haluta käyttää vapaaehtoistoimintaan, vaan kaikkein kriittisimmistä välttämättömyyksistä, kuten vuokrasta ja eläinlääkärikustannuksista huolehtimiseen.

Lanta Animal Welfaren käytäntö

Lanta Animal Welfaren eläinsuojelukeskuksessa vapaaehtoisia otetaan rajattu määrä ja heille tarjotaan vaatimaton majoitus. Vapaaehtoisuus ei maksa mitään. (Korjaus 2016: Jutun kirjoituksen jälkeen vapaaehtoisohjelma on tullut maksulliseksi ja tunnen paikan toiminnan nyt erittäin hyvin siellä vuoden oltuani, joten tämä seuraava on vanhentunutta tekstiä). Siihen en päässyt tutustumaan miten vapaaehtoisten koordinointi on saatu pyörimään, koska siellä se epäilemättä on toteutettu tehokkaasti. Eläinsuojelukeskukseen otetaankin vapaaehtoisia vain pitemmiksi ajanjaksoiksi ja yksi hyvä syy siihen on ettei kenenkään energiaa menisi jatkuvaan neuvomiseen. Minusta vaikuttikin että me satunnaiskävijät olimme lähinnä tutustujia, pystyimme vain kävelyttämään koiria ja hengaamaan niiden kanssa. Muu ei olisi kustannustehokasta, koska vain muutaman päivän ajan olevat vapaaehtoiset väkisin sähläävät ja kyselevät, vaikka olisivat kuinka fiksua porukkaa. Pääosa paikan rahoituksesta tulee Time for Limestä, joka on kokkikoulu-bungalowpaikka-ravintola-baari samalla saarella. Tämä on erikoinen ja nerokas tapa saada toiminta rahoitettua. Myöhempi lisäys: lue tuoreempia juttuja Lanta Animal Welfaresta >>

Elephant Nature Parkin käytäntö

Elephant Nature Parkissa vapaaehtoisviikko maksaa. Norsupuolella viikko maksaa jopa 280 euroa ja koirapuolella päälle satasen. Nämä hinnat ovat mielestäni ihan ymmärrettävät. Majoitus vaikutti hyvältä ja hintaan sisältyy myös aivan loistavat ateriat, joten voisin mennä tännekin vapaaehtoiseksi. Norsupuolella luulen, että sinne on niin paljon tunkua, että on päätetty ottaa hintaa koko paikan kustannusten kattamiseen. Tämä on mielestäni oikein ok, mikäli tosiaankin on paljon enemmän paikkaan hinkuavia ihmisiä kuin minkä verran heille on töitä. Onhan norsujen kanssa oleminen mieletön etuoikeus ja mahdollisuus. En tiedä, mutta toinen mahdollinen syy norsupuolen hintaan voi olla se, ettei vapaaehtoisista loppujen lopuksi ole siellä hirveästi apua, mutta heidän koordinointiinsa menee työntekijöiden vaivaa. Ehkä se on enemmänkin opetuksellinen viikko, jossa kävijät saavat mahtavia norsuelämyksiä. Siitäkin voisin olla valmis tuon summan maksamaan!

Care for Dogsin käytäntö

Care for Dogsilla ei ole palkattua vapaaehtoiskoordinaattoria (Myöhempi korjaus 2019: nykyään on ollut jo yli parin vuoden ajan). Luulisin ettei siihen haluta käyttää yhteisön vähiä rahoja eikä myöskään ole päädytty (ainakaan vielä) siihen, että vapaaehtoiset maksaisivat koordinoinnistaan.

Tässä pitää ottaa huomioon, että meillä Suomessahan on kaikenlaisia valtion osuuksia, joilla katetaan valtava määrä yleishyödyllistä toimintaa ja hienoa niin. Noista rahoista eläinsuojelu saa muuten aivan tosi vähän. Thaimaassa ei tämmöistä ole, eikä monessa päin muuallakaan maailmassa. Siksi yhdistyksillä on Suomessa ja etenkin muualla maailmassa palkattuja varainhankkijoita, jotta rahalahjoituksia tulisi. Rahat eivät valu yhdistysten tileille ilman kovaa työtä mm. siinä, että ihmisiä saataisiin heräteltyä asiaan ja luottamaan avustuskohteeseen.

Mihin vapaaehtoiskoordinaattoreita tarvitaan?

Jos kuvitellaan omalle työpaikalle yhtäkkiä pöllähtävän ihmisen, joka haluaisi tehdä jotain, niin ei se onnistu ilman että joku neuvoo. Neuvomisen määrä riippuu siitä, onko henkilö tehnyt samanlaisia hommia aiemmin ja miten omatoiminen henkilö on.

Care for Dogsille tuli ainakin kerran siellä ollessani ihminen, jolla ei ollut oikein kokemusta koirista ja joka halusi tulla katsomaan mitä se on kun ihmiset tekevät vapaaehtoistöitä. Siinä ei ole mitään vikaa. Mutta sellaisen henkilön voisi sittenkin olla parempi maksaa siitä, että pääsisi sellaiseen paikkaan, jossa varoja ja energiaa pystytään käyttämään enemmän neuvomiseen. Siksi on hienoa, jos on valinnanvaraa ja kukin löytää itselleen parhaan paikan.

Care for Dogsilla oli hyvät etukäteismateriaalit ja keskiviikkoaamuisin uusille vapaaehtoisille neuvotaan paikan toiminta ja muuta tarpeellista. Mutta esimerkiksi jos joku koira tarvitsee pestä, niin se pitäisi osata pestä itse. Minua hävetti esimerkiksi pyytää apua, kun en osannut sulkea kummallisesti toimivaa vesihanaa. Palkatulla henkilökunnalla riittää ihan muitakin hommia. Mutta semmoista tapahtuu.

Olisi tietysti ihan kiva, jos vapaaehtoispaikoissa olisi tarjota jokin majapaikka vapaaehtoisille. Care for Dogsilla pari päivää oltuani ymmärsin täysin, ettei siellä ole sellaista tarjota. Olen nimittäin ennen ajatellut näiden Thaimaan koiratarhojen olevan isoilla maaplänteillä, jossa ehkä joku asuu, ja olisi useita rakennuksia, jolloin joukkoon voisi ajatella helposti mahtuvan halvasti rakennetun vapaaehtoismökin. Care for Dogsilla näin ei ole, vaan pläntti on niin pieni, että siellä on aivan liian vähän aitaustilaa koirillekin ja toimisto ja eläinlääritilatkin ovat hyvin pienet. Säätiön rahat menevät välttämättömimmän mahdollistamiseen. Olisi suorastaan kummallista, että jossain olisi joku talo, jossa vapaaehtoiset saisivat majoittua ilmaiseksi.

Enkä koe että vapaaehtoistyöpanokseni Care for Dogsilla olisi ollut sellaista, että siitä pitäisi saada vastiketta. Koen olemiseni siellä toki erittäin tarpeelliseksi ja tärkeäksi. Koirat tarvitsevat ensinnäkin huomiota, jota työntekijät eivät ehdi antamaan. Mutta jos olisin saanut vapaaehtoistyöstä jonkinlaista vastiketta, olisi työni ollut järjestelmällisempää ja todennäköisesti olisin tehnyt tehtäviä, jotka olisivat olleet pois mukavasta hengaamisesta koirien kanssa, mikä sekin on tärkeää.

Lue myös:

Vapaaehtoisena koirien turvatarhalla Chiang Maissa >>

Elephant Nature Park pelastaa norsuja >>