Menetin sydämeni Care for Dogsin turvatarhan koirille Chiang Maissa. Vietin Care for Dogsilla yhteensä kolme viikkoa huhtikuussa ja touko-kesäkuun vaihteessa. Suunnittelen palaavani sinne ellei minulle muuta ilmaannu ja mikäli saan talouteni jotenkin turvattua. Koirien auttaminen oli suurimpia kokemuksia, mitä minulla on aikuisiälläni ollut.
Mikä Care for Dogs on?
Kyltti tarhalle. Sinne ei ikävä kyllä pääse julkisilla kulkuneuvoilla ainakaan kovinkaan lähelle, joten vaihtoehtoina on asua niin lähellä tarhaa että sinne voi kävellä tai pyöräillä, tai mopoilla sinne kauempaa esimerkiksi Chiang Main keskustasta asti. Paikan vapaaehtoisten suosittelemien taksikuskien kyydissä pääsee kulkemaan 250 bahtilla suuntaansa.
Etsin netistä koiratarhoja Chiang Main alueelta ja löysin sitä kautta Care for Dogsin. Suomenkielesssä ei oikein ole kunnon vastinetta englannin dog shelterille tai animal shelterille tai sanctuarylle. Koska koiratarhasta ei sanana ensimmäisenä aina tule mieleen eläinsuojelukeskus, niin parempi sana voisi olla koirien turvatarha.
Care for Dogs ottaa hoitoonsa sairaita ja vahingoittuneita kulkukoiria. Ensisijaisesti sinne siis tuodaan tai haetaan koiria, joihin on auto tai mopo törmännyt, joilla on iho- tai muita sairauksia tai jotka muuten eivät pärjää siellä missä ovat eläneet ilman ihmisten hoivaa. Näille kaikille koirille yritetään sitten saada koti. Siihen asti ne asuvat tarhalla, jossa nyt on lähes 200 koiraa.
Jotkut koirat oleskelivat pidempi- tai lyhytaikaisemmin keskuksen respa-alueella ja toimistossa. Etualalla oleva koira ei juuri kykene käyttämään takajalkojaan, joten sen on parempi elellä respassa. Iso musta koira on yhden työntekijän sankarikoira, joka muun muassa on luovuttanut verta toisten koirien tarpeisiin.
Ihan ensimmäinen tehtävä Care of Dogsilla on hoitaa koirat fyysisesti kuntoon. Ollessani vapaaehtoisena tarhalla siellä työskenteli kaksi eläinlääkäriä ja kaksi vastavalmistunutta vapaaehtoista eläinlääkäriä. Koirille tehdään leikkauksia, kun monella etenkin jokin jaloista on vahingoittunut. Koirat rokotetaan ja steriloidaan, ja näitä toimenpiteitä varten paikkaan tuodaan myös lemmikkejä operoitavaksi.
Care for Dogs on säätiö, jonka on perustanut tarhan naapurissa ainakin osan vuotta asuva saksalainen. Säätiö tarvitsee jatkuvasti lahjoituksia, jotta mahdollisimman moni hylätty koira saisi uuden mahdollisuuden. On myös tärkeää saada steriloitua koiria mahdollisimman paljon, jotta saataisiin ehkäistyä aina vain uusien kulkukoirien määrää ja jotta Care for Dogsin kaltaiset turvatarhat eivät olisi ylikuormitettuja. Ideaali tilannehan olisi, ettei tällaisia järjestöjä edes tarvittaisi Thaimaassa tai missään muuallakaan.
Mitä vapaaehtoiset tekevät turvatarhalla?
Turvatarhan lähes 200 koiran ulkoilutus on kokonaan vapaaehtoisten harteilla. Jotkut saavat vietyä monia koiria kerrallaan. Itse koin ruljanssin niin stressaavaksi, että usein vein vain yhden tai korkeintaan kaksi koiraa kerrallaan kävelylle. Useimmat koirat eivät todellakaan pääse joka päivä tarhalta ulos, koska ulkoiluttajia ei ole yhtään tarpeeksi.
Eläinlääkärit hoitavat tarhalla omat juttunsa, toimistotyöntekijät paperihommat ja vastaanoton. Lisäksi muutama muu työntekijä pitää huolen koirien ruokinnasta ja perustavalaatuisista asioista, kuten vaihtavat vesiä ruokakupeissa, putsaavat paikkoja, keräävät kakkoja, antavat koirille lääkkeitä, sijoittavat uudet koirat tarhan aitauksiin, hoitavat että repsottavat paikat tulisi hoidettua ja hankkivat tarhalle kaiken tarpeellisen. Koska ollaan Thaimaassa, on työvoimaa vähän enemmän kuin mitä Suomessa palkattaisiin hoitamaan vastaava määrä työtä. Vastaisuudeksi palkat ovat Thaimaassa matalat, kuten yleensä työtehokin.
Yksi työntekijöistä jakamassa koirille ruokakuppeja. Tuohon työhön itse en juuri osallistunut, koska työntekijät saivat sen aikaiseksi. Itse lähinnä yritin tuolloin vahtia saavatko kaikki koirat syödäkseen.
Eli palkattua henkilökuntaa on siihen, että koirat pysyvät kunnossa. Sehän ei tietenkään riitä koirien luontaisiin tarpeisiin. Siksi vapaaehtoisia tarvitaan hoitamaan tehtävät, joita henkilökunta ei tietääkseni ollenkaan tee:
koirien ulkoilutus
huomion antaminen koirille, rapsutus ja hyvittely
koirien kylvetys (parikymmentä koiraa tarvitsee säännöllisiä lääkinnällisiä kylpyjä ja muitakin tarvitsee joskus pestä)
punkkien poistaminen, korvien puhdistus ja kynsien leikkuu
Lisäksi vapaaehtoiset tekevät näitäkin:
kakkojen kerääminen
aitausten ja mökkien puhdistus
vesikuppien putsaus ja vesien vaihto
kahluualtaiden täyttö
ruokinnassa auttaminen, etenkin seuranta että kaikki koirat saavat ruokaa
lääkityksessä auttaminen
Turvatarhan koirille on hyvin tärkeää saada ihmiskontaktia. Ensinnäkin useimmat koirat kaipaavat ihmisseuraa ja hyvittelyä. Toiseksi koirat saavat paremmat mahdollisuudet tulla adoptoiduiksi jos ne ovat hyvin ihmisrakkaita ja etenkin jos niitä on helppo käsitellä.
Kun vapaaehtoiset hengaavat koirien kanssa, pystyvät he huomaamaan jos jokin on vinossa. Minä esimerkiksi huomaisin yhdellä koiralla yhtäkkisen silmätulehduksen ja kiikutin sen toimistoon, jotta eläinlääkäri pystyi sen tarkistamaan. Huolehdin seuraavan viikon tämän koira silmän putsauksesta ja silmälääkkeen laittamisesta ja viikon jälkeen kiikutin sen lopputarkastukseen.
Tunsin olevani oikeasti hyödyksi ollessani tarhalla. Kun koiria on lähes 200, on mahdotonta antaa niille samanlaista huomiota, mitä koirien päänupit tarvitsevat tunteakseen olonsa hyväksi. Koirat kaipaavat ihmisen huomiota.
Palkatut henkilöt korjaamassa koirien ulkoilueteistä. Tuon eteisen kautta koirat saadaan vietyä portista ilman että koko tarhan koirat livahtaisivat karkuun. Silti usein tuottaa hankaluuksia saada kävelylle intoilevat koirat tieltä kantaessaan jotakuta toista koiraa ulkoilueteiseen.
Ollessani tarhalla touko-kesäkuussa, siellä kävi miltei päivittäin kaksi pitkäaikaista vapaaehtoista. Lisäksi oli yksi toinen tyttö, joka oli tarhalla joka päivä parin viikon ajan. Ensimmäisellä viikollani paikkaan tuli yksi vapaaehtoinen muutamaksi päiväksi ja toisella viikolla heitä tuli neljä. He saivatkin mahtavan paljon aikaan. Lisäksi tarhalla käy yleensä Chiang Maissa asuvia lähinnä länsimaisia ihmisiä auttamassa viikoittain tiettyinä päivinä.
Koiranpentujen hoitajana
Toukokuussa tarhalle tuotiin seitsemän hyvin arkaa koiranpentua, jotka piti saada totutettua ihmisiin. Vapaaehtoisten hommiin kuului istua koirien luona, totuttaa ne kuulemaan puhetta ja saada luottamaan ihmisiin. Keinoja oli ruoan ja herkkujen tuominen niille, leikkiminen ja rapsuttelu. Henkilökunnalla ei ole aikaa tämmöiseen, mutta työ on välttämätöntä sen kannalta, että ihmiset adoptoisivat pennut.
Tarhalle tuodaan myös koiranpentuja, jotka rokotetaan ja steriloidaan ja useimmat niistä saavat uuden kodin. Toukokuussa sinne tuotiin seitsemän pelokasta neliviikkoista pentua. Otin niiden hoitamisesta jonkinlaisen päävastuun eli hoidin niille ruokaa, siivosin ja koitin saada ne tottumaan ihmisiin. Pari ekaa päivää ne piileskelivät yhden lavuaaritason alla. Oli todella palkitsevaa huomata joka päivä edistystä, kun ne kaikki alkoivat tulla minua vastaan mennessäni talon takapihalle, jossa ne asuivat.
Kaksi huhtikuussa tarhalla ollutta pentua.
Tarhalla tapahtuu koko ajan paljon ja me väliaikaiset vapaaehtoiset lähinnä huomasimme ”jaaha, kaksi pentua puuttuu, onkohan ne adoptoitu?” ja ”jaaha, tänne on tullut kaksi koiraa lisää”. Olemme sellaisia sivustakatsojia, jotka yrittävät olla mahdollisimman paljon avuksi ja häiritä mahdollisimman vähän.
Ihana Amigo-koiranpentu huhtikuussa kärsi karvojen puutteesta, minkä aiheuttaa jonkinlainen parasiitti.Toukokuussa tarhalle tullessani en meinannut tunnistaa Amigoa, josta oli tullut labradorinnoutajan oloinen koiruli. Tämän koiran seuraa kaipaan kovasti. Hoidin Amigon silmätulehdusta, annoin lääkekylpyjä, putsasin korvia ja ulkoilutin. Hän on superleikkisä läheiskoira.Naomi on Amigon erottamaton ystävä. Pennut oli löydetty kadulta kahdestaan elämästä. Tarhalla nämä kaksi leikkivät keskenään joka välissä ja jos vein vain toisen heidän aitauksestaan pois, jäi toinen itkemään perään. Onneksi nämä on päätetty antaa adoptoitavaksi vain yhdessä.Myös Naomin turkki oli parantunut kuukauden aikana. Naomin toinen etujalka on vääntynyt, mutta hän pystyy kävelemään sillä normaalinoloisesti. En saa mielestäni tämän ihanan koiran katsetta ja hauskaa parivaljakkoutta Amigon kanssa.Tuckee asui samassa aitauksessa Naomin ja Amigon kanssa ja oli kovasti aina hellyyden tarpeessa. Tässä toukokuisessa kuvassa Tuckeen naama on parantunut hyvin, huhtikuussa siinä oli huomattavasti enemmän paljasta arpea ja siksi kutsuimme häntä myös Arpinaamaksi.Tämä vaalea parivaljakko tuotiin tarhalle huhtikuussa ja heidät oli ainakin määrä jonkun viedä ja adoptoida kotiinsa kesäkuussa. Toivottavasti niin on tapahtunut. Huhtikuussa oikeanpuoleinen pelkäsi kovasti muita tarhan koiria, mutta toukokuussa hän oli saanut asemansa parempaan tolaan.Tingley tuotiin samaan aitaukseen Tuckeen, Amigon ja Naomin kanssa kai huhtikuussa, mutta sitä ennen se oli kai ollut pidempään eläinlääkärien tiloissa, koska toinen puoli sen kasvoista oli pahasti vaurioitunut. Toinen silmä häneltä jäi puuttumaan. Tarhalla hän oli aluksi kovin pelokkaan ujo, mutta vähitellen tuli syliinkin. Onneksi hänet adoptoi eräs suomalaispariskunta!Vapaaehtoisten hommiin kuuluu koirien peseminen. Monet koirat tarvitsevat säännöllisiä lääkekylpyjä ihosairauksiinsa.Vastapesty koira.Yleiskuva tarhalta. Ehkä noin sata koiraa elää siellä samalla isolla alueella ja loput pienemmissä aitauksissa.Työntekijä siivoamassa.Tarhalle tuodaan koiria, joilla on usein joku jaloista vahingoittunut esimerkiksi mopon tai auton törmäyksessä. Tässä Pui, joka myös jäi tarhalle odottamaan adoptointia.Chiang Maissa on ison osan vuodesta niin kuuma että koirat läähättävät vain. Kuvassa kolmijalkainen koira, joita totuin Thaimaan koiratarhoilla näkemään ja huomaamaan että ne pystyvät liikkumaan siinä missä muutkin koirat.Momo ja Mojo ovat äiti ja lapsi ja käytökseltään huvittava parivaljakko. Kun niitä hyvitteli alkoivat ne hyväntuulisesti nuolemaan toisiaan.Monet koirat tulivat tarhalle vain rokotuksiin ja sterilointiin, minkä jälkeen ne palaavat kadulle tai koteihinsa.Tarhalla on monia paikkoja, joissa koiria voi hoitaa eli istahtaa alas ja etsiä punkkeja, puhdistaa korvia, harjata, leikata kynsiä ja muuten vain viettää aikaa. Tällä kohdalla työntekijät myös päivittäin jakavat lääkkeet lääkityksessä oleville.Respaan tuodaan melkein päivittäin koiria kaduilta ja temppeleiltä steriloitavaksi, rokotettavaksi, madotettavaksi ja hoitoon.Vaikka isolla tarhan pihalla on paljon koiria samalla alueella, on monilla koirilla silti tietyt alueet joilla oleskelevat ja koirat on toisinaan paras kantaen viedä omalla alueelleen. Erillisten aitauksien koiria pitää jatkuvasti kantaa läpi pihan, siten vapaaehtoistyö on hyvin fyysistä.Tässä erillisessä aitauksessa elää ujompia koiria. Toinen näistä koirista on nimeltään Koala, jolle annoin pari kertaa kylpyjä. Sen samanvärinen sisarus ei antanut koskettaa.Ihania koiria.Tarhalla voi avustaa myös pesemällä vesiastioita ja täyttämällä niitä.Tarhalle tuodaan koiranpentuja, joille ihmiskontaktit ovat erityisen tärkeitä. Huhtikuussa tarhalla oli tällaiset muutamaviikkoiset vaaleat sisarukset, joita kutsuimme Hamstereiksi kun ne olivat niin pieniä ja vielä uneloita.
reissaustajaruokaa.com 
37 Comments Lisää omasi