Yksi harvoista lukemistani Thaimaahan sijoittuvista naisen kirjoittamista kirjoista on Cleo Odzerin ”Patpong Sisters”, ja sekin on tutkielma prostituutioon liittyen. Nyt luin myös suomalaisten Annabella ja Annika Åsvikin kirjoittaman ”Miesten paratiisin” myöskin tuohon aiheeseen liittyen. Annika Ardin (ent. Åsvik) on kirjoittanut myös yleisemmän ohjekirjan Thaimaahan, ”Nauti Thaimaasta”, mutta siinä ei ole sellaisia omakohtaisia kertomuksia Thaimaassa elämisestä, mitä haluaisin lukea.

”Tales of a Female Nomad” -kirjan kirjoittaja Rita Golden Gelman pyrkii matkoillaan asumaan paikallisten seassa. Tämä merkitsi paljolti naisten kanssa keittiössä puuhaamista. Naismatkaajan kokemukset ovat miehistä poikkeavia silloin, kun pyrkii tutustumaan paikallisiin, koska Rita irtautuu tavallisesta elämästä ja lähtee kiertämään maailmaa viipyen parit vuosikymmenet esim. Meksikossa ja monia vuosia Balilla. Hän korosti kovasti, kuinka haluaa tutustua joka paikassa oikeasti ihmisiin ja elää paikallisten keskuudessa.

Sama juttu oli suomalaisen kirjoittamassa ”Vuosi Tunisiassa pohjoisen naisen silmin” -kirjassa, jossa Helena Ferchichi yritti elää arkea tunisialaisten naisten keskellä. Arki oli ruoanlaittoa, lastenhoitoa ja käsitöitä. Paikalliset naiset eivät käyneet lähikaupungeissakaan.

Suomessa matkakirjoista tunnetuimpia lienee Kyllikki Villan romaanit, joista en ole kyennyt lukemaan kuin yhtä, kun se lamautti negatiivisella tyylillään kirjoittajan soimatessa itseään milloin mistäkin pikkujutusta. Mutta ehkä yritän joskus uudelleen, tuskin nuo kirjat ovat turhaa niin suosittuja.

Olen myös lukenut joitain suomalaisten kirjoittamia matkakirjoja, jotka ovat olleet vähän semmoisia selostusmaisia matkapäiväkirjoja, joista jotkut eivät ihan tuntuneet semmoisilta, mitä olisi pitänyt kansien väliin saattaa. Etenkin Thaimaan osalta olen löytänyt kirjastosta monenlaisia hieman viimeistelemättömiä kirjoja, niin naisten kuin miestenkin kirjoittamia.

Uusin kirjasuosikkini on Päivi Kanniston ”Elämäni nomadina”. Kirjassa ei ole mitenkään erityisesti naisnäkökulmaa, paitsi että kertoohan se naisen kokemuksista.

Olen tykännyt myös Marketta Hornin ”Neljän dollarin päivästä”. Pallontallaajien nettikeskusteluissa olen lukenut siitä semmoista kritiikkiä, että lukijoita on myötähävettänyt se miten joku rikkaasta länsimaasta reissuun lähtevä köyhäilee ja antaa köyhien tarjota itselleen ulkomailla esimerkiksi ruokaa. Kyllähän köyhäily välillä vaikutti menevän hieman överiksi, mutta mielestäni kritisoijat eivät ole tajunneet sitä, että jotkut elävät Suomessakin todella köyhästi omavaraistaloudessa ja on ok että hekin lähtevät matkoille. Hornin reissu oli erilainen ja siksi siitä oli syytä kirjoittaa kirja. Hänen ashram- ja buddhalaisluostarivierailunsakin olivat kiinnostavaa luettavaa.

Yksi parhaista kehitysmaiden naisten ja miesten arkipäivän erojen kuvauksista on Anne-Mari Raiskan kirjassa ”Belizessä on kaikki toisin”. Siinä kuvaillaan jotenkin niin, että miehet käyvät macheteillaan hakkaamassa metsää, käyvät asioilla kaupungissa tai muuten tekevät varmasti vaativia, mutta vaihtelevia hommia ja niiden jälkeen voivat sitten juoda kaljaa muiden miesten kanssa. Naisilla taas rutiinit ovat ja pysyvät aivan samoina päivästä toiseen. Aamulla herätään aikaisin tekemään tulia, hakemaan vettä ja tekemään ruokaa. Pestään pyykkiä, siivotaan ja hoidetaan siinä samalla lapsia. Aamulla kaikki alkaa taas alusta ja niin seuraavana aamunakin.

Ilmeisesti matkakirjojen miesvaltaisuus häiritsee muitakin, kun bongasin Akateemisen kirjakaupan matkailuosastolta (joka on tietenkin lempipaikkojani Helsingissä…) kirjan ”The Best Women´s Travel Writing”.  Se näytti olevan osa samannimistä kirjasarjaa.

Lue myös:

Matkustaminen on naisille hieman eri kokemus kuin miehille >>

Päivi Kanniston Elämäni nomadina >>