Minä, keski-ikäistyvä nainen, otin matkalle mukaani lampaan. Tekosyynä pidin sitä, että se on hyvä niskatuki matkustaessa. Todellisuudessa Abashei on öisin kainalossani. Aamuisin asettelen sen mukavasti nojaamaan tyynyyn ja peittoa hieman päälle. Abashei oli koirani kirputuslelu ja ainoa hänen tavaroistaan, jota en antanut eteenpäin.

Abasheilla on tunnearvoa ja siksi se oli mukana. Olisinhan voinut tehdä kuvasarjan, että ”tässä Abashei katsoo lentokoneen ikkunasta” ja ”tässä Abashei on Ho Chi Minhin mausoleumissa” mutta jotenkin idea tuntui kuluneelta enkä ole pehmoleluihminen. Suunnittelin etten julkaise tätä juttua, mutta löydettyäni Apen matkat -blogin, niin ajattelin että jos on kokonainen blogi yhden apinan reissuista maailmalla, niin kyllä yhden postauksen voi tehdä valkoisesta lampaastakin.