Kävely on sukeltamisen lisäksi toinen hyvä harrastus Koh Taon saarella Thaimaassa. Saimme vihdoin käveltyä saaren pohjoisimmalle rannalle Mango Baylle, Ao Muangille. Aiemmin olemme menneet vain näköalapaikalle (Mango Viewpoint), joka sijaitsee hieman korkeammalla kuin korkein kohta, jonne pitää taivaltaa matkalla Ao Muangille. Sitten kerran piti mennä rannalle asti mopolla, joka ei jaksanut kantaa ylämäkiä kahta ihmistä. Oli hirvittävän kuuma ja minä jouduin silloin ajelutaidottomana kävelemään ylämäet. Noin puolivälissä matkaa tuumasin että en pysty, jos semmoinen jatkuu että on sekä ala- että ylämäkiä eikä enää pelkkää alamäkeä. Ja takaisinkin oli jaksettava kävellä. Käännyimme. Eli sillä kertaa en jaksanut, vaikka välillä pääsin mopon kyytiin.

Tällä kertaa ei tuntunut olevan ihan niin kuuma. Silti matkan puolivälillä olevalla kioskilla pysähdys tuli tarpeeseen, join litran vettä, johon sekoitin vielä spritenkin. Tämä oli uusi kioski vähän ennen toista kioskia, joka sijaitsee vähän ylempänä Mango Viewpointille ja Mango Baylle menevien polkujen risteyksissä.

Nyt sitten näimme mitä on tuon kioskin jälkeen. Vastaan tuli pari amerikkalaista, jotka varoittivat rannan olevan kaukana rankan ylös ja alas menevän tien varrella. Mutta he olivat kai lähteneet etenemään tietä, eivätkä olleet jaksaneet mennä sitä rannalle asti. Rannalle pääsi kuitenkin alamäkeä menevää metsäpolkuakin pitkin. Sinne lähdetään tasaiselta kohdalta pidempää kestäneen alamäen jälkeen ennen kuin tie lähtisi taas ylämäkeä. Nyt kohdassa oli iso sininen muovitynnyri, pari mopoa parkissa ja jonkin sortin näköalapaikka, josta hieman pilkotti merta puiden välistä. Siitä lähtee metsäpolku alas rannalle asti.

Tuo metsäpolku on retken mukavinta antia, se ei tuntunut niin raskaalta ylösnoustessakaan kuin myöhemmin edessä olevat jyrkät paikoin asfaltoidut kohdat.

Alhaalla Ao Muangilla näyttää olevan vain yksi resortti ja vähän matkan päässä rantalohkareiden takana toinen. En kyllä haluaisi tuonne majoittua eristyksiin kaikesta. Hienolla näköalapaikallakin olevan ravintolan tarjonta oli hyvin suppea ja kallis, limut maksoivat 60 Bahtia.

Lahdella oli paljon paatteja, lähinnä snorklausretkeläisiä, mutta myös sukeltajiakin ja varmaan osa ihmisistä oli vain maisemia katsomassa.

Paluumatkalla ylös kioskille päästessäni oli tosi hikinen, janoinen ja olin joutunut pysähtelemään paljon tultuani metsäpolulta isommalle polulle auringon porotukseen. Miehelläni ei kyllä ollut mitään vaikeuksia. Join ylhäällä taas litran vettä ja kaksi jääteetä. Siitä loppumatka olikin helppoa pääsääntöistä alamäkeä.

Polulle pääsee kun lähtee Saireen rannalta sieltä pois päin lähtevää tietä pitkin, tietä jonka varrella on Roctopus Diving ja paljon mainostava kuntosali. Sitten tulee kohta jossa tien päässä rakentuu iso hieno resorttialue ja siitä vasemmalle lähtee ylöspäin huonokuntoinen huonosti asfaltoitu jyrkkä tie. Sitä sitten tarpomaan tai mopoilemaan. Mopoillessa saattaa kyllä monia jännittää, koska jotkut kohdat ovat tosi jyrkkiä. Minäkin riisuin välillä sandaalini varmistaakseni pitävyyden. Mopolla kyllä pääsee metsäpolun kohdille, en vain tiedä miten tie siitä jatkuu ja meneekö lähemmäksi Ao Muangin rantaa.