Luin Hesarin sivuilta jutun ”Hyvinvoivat eivät ymmärrä Anun ja Tuomaksen arkea”. Aloin peilaamaan heidän elämäänsä omaan elämääni, kuten varmaan muutkin lukijat. Mutta joidenkin kommentoijien ”eiväthän nuo mitään köyhiä ole” -kommenttien sijaan totean ettei hyvinvointia voi ihan suoraan verrata ihmisestä ihmiseen. Jos ei ole saanut valita elämäntapaansa, tuntee varmasti jäävänsä jostain paitsi.
Yksi syy miksi halusin pois Suomesta on elämäntapa siellä. Se johtaa kulutuskierteeseen. Suomessa ihmiset joutuvat hankkimaan kaikenlaista pysyäkseen mukana yhteiskunnassa (lue mm. siitä miten töissä käyminen tulee kalliiksi >>). Yllämainitussa jutussa käytettiin hyvää termiä nimeltä statusstressi. Kun tekee irtioton ulkomaille, voi päästä eroon tuommoisista asioista. Ei tarvitse yrittää olla jotain, kun ei tunne ketään!
Koh Lantan saarella on iso kauppa (katolla katettu alue, jossa on paljon matalia pöytiä joiden päällä on tavaroita), joissa myydään kaikenlaista muovitavaraa. On säilytysastioita. Kaikki on naurettavan halpaa. Ja kaikilla on nuo samat tavarat. Niitä ei hankita siksi että ne olisivat hienoja, vaan siksi että ne helpottavat arkea. Kävin ostamassa 0,50 euron pienen muovikorin toilettitarvikkeilleni. Kyniä ynnä muita säilytän muovipulloista leikatuissa kipoissa.
Suomessa en ikinä ostaisi tuollaista muoviromua. Sen sijaan ostaisin jonkun hienomman tykötarpeen. Suomessa ostetaan isoja vaatteidensäilytysratkaisuja, täällä ostetaan halpa vaaterekki ja henkareita. Toki Thaimaassakin voi ostaa kalliita hienoja huonekaluja. Mutta minä en ainakaan tunne täällä samanlaista tarvetta sellaisille kuin Suomessa.
Monet ihmiset tulevat parin viikon Thaimaan lomille hienoihin hotelleihin uima-altaineen ja he ostelevat kaikenlaista ja syövät ja juovat ravintoloissa huolettomasti mitä vain. Minun Thaimaan arkeni on aika erilaista. Huoneeni on ehkä 12-neliöinen ja jaan keittiön ja kolme kylppäriä kuuden hengen kesken. Pesen vaatteeni käsin, paitsi joskus vien ne pesulaan, jotta ne puhdistuisivat joskus kunnolla. Kilon pyykkäys maksaa euron ja säästän jopa siitä koska pystyn. Sen sijaan eilen läksiäisjuhlissa käytin yli kuusi euroa juomiin.
Thaimaalainen työkaverini kysyy joka ostoksestani paljonko maksoi. En minä sellaisia sentään muista. Mutta kolmen euron ravintola-annos on sen hintainen että harkitsisin halvempaa. Tunnin kestävä kymmenen euron thaihieronta on semmoinen etten sitä joka viikko raaski maksaa.
Mutta mainitsenpa vain että se taas on kummallista, miten Yhdysvalloissa taas maksoin neljää dollaria kombuchamehuista ja kymmentä dollaria ravintola-annoksista lähes tuosta vain. Mikä siinä on, että halvoissa maissa alkaa pihistelemään halvoistakin huveista ja kalliissa maissa maksaa kalliita summia turhistakin asioista?
Mutta tarkoitukseni ei ole mikään että suomalaisten köyhien pitäisi muuttaa Thaimaahan, ei tosiaankaan. Ihmisten pitää tietysti asua siellä missä haluavat. Eikä rahan säästäminen riitä syyksi asua Thaimaassa. Täällä kun on niin erilaista. Tänne tupsahtaessa joutuu eroon tutuista ihmisistä, tutuista tavoista, työmahdollisuuksista ja tutusta ruoasta. Joutuu tulemaan toimeen ennen kokemattoman helteen kanssa ja sen etteivät aiemmin opitut asiat päde täällä. Joutuu olemaan ihan pihalla asioiden hoidosta. Elämää ei voi siirtää tänne vaan joutuu luomaan sen uudestaan (lue aiheesta: Onneksi kaikki eivät unelmoi samasta >>)
reissaustajaruokaa.com 
Hei
Mukavaa Thaimaan matkaa taas ja odotan Angor Wat kokemuksia , koska joku päivä sinne on päästävä!
Elämänvalintasi on ihailtavaa ja uteliaanai on mielenkiintoista seurata ulkomailla asuvien suomalaisten kokemuksia.
Varmasti aina moni on utelias,millä rahoitat matkasi ja elämisesi?
Heippa, joo odottelen Kambozhaan pääsyä myös, kun tässä vain jaksaisi kirjoitella. Olin juuri vuoden töissä Thaimaassa, joten se kattoi aikalailla elämisen, muuten sitten on vielä säästöjä (ne kyllä taitavat loppua tämän talven jälkeen), ja satunnaisia palkkatuloja Suomesta freelancer-töistä ja hieman pääomatuloja. Ja kaksin on reippaasti halvempi asua matkoillakin, kun kaikki majoitushinnat ovat samat kahdelta kuin yhdeltä.
Nyt menee paljon enemmän rahaa kuin viime talvena, kun emme ole paikallaan vuokralaisina, vaan sen sijaan tien päällä ja hotelleissa. Vuodenvaihteen jälkeen taas paikallaan Thaimaassa. Mutta on niin monia kuluja, joita ei ole, kuten vaikkapa ei ole muutamaan vuoteen tarvinnut huoltaa tai siivota omaa kämppää ja ostaa sinne tavaroita. Vaatteita ja kosmetiikkaa ostan vain kun edelliset ovat rikki tai loppu. Eli vähemmällä pärjää, mutta on tietty oltava tuo vähäkin varallisuus.