Vajaa vuosi Koh Lantalla Etelä-Thaimaassa lähenee loppuaan. Tänään pidän läksiäiset ja tiistaina lähden Bangkokiin muutamaksi päiväksi. En oikeastaan jää kaipaamaan tätä saarta, koska koen sen olevan tylsä paikka ja vähän tylykin (lue Trooppisen saaren harmaa arki ja Ryöstö Koh Lantalla). Tapasin vuoden aikana valtavan määrän uusia ihmisiä, joihin ei ollut aikaa eikä töiden jälkeen jaksamista tutustua. Olisi ollut kiva integroitua paikalliseen ulkkariporukkaan (niin, ulkkariporukkaan, muualta Thaimaasta muuttaneiden thaimaalaistenkin on vaikeaa sulautua paikallisten thaimaalaisten elämään). Onneksi puolisoni oli täällä suurimman osan aikaa, yksi kaveri oli täällä pari kuukautta ja muitakin kavereita ja perhettä kävi.
Nyt kun lopuksi vietän vapaapäiviä saarella, ei minulla oikein ole mitään mitä haluaisin tehdä. Käyn eläinsuojelukeskuksella hellimässä koiria ja kissoja, ajaudun siivoamaan ja tekemään muita hommia ja kerran päivässä ajan jonnekin syömään.
Mutta koiria ja kissoja tulee valtava ikävä. Lanta Animal Welfaren eläinsuojelukeskus oli ainut syy miksi olin täällä Koh Lantalla viimeiset 11 kuukautta. Vähän pelottaa miltä tuntuu jättää eläimet taakseen. Kun vuosi sitten toukokuussa lähdin Chiang Maista Care for Dogsin turvatarhalta, itkin silmät päästäni ja vieläkin kaipaan paikan kahtasataa koiraa. Se helpottaa oloa, että suunnittelevan tulevani Koh Lantalle ensi talvena ehkä muutamaksi kuukaudeksi taas. Koirat tosin ovat silloin suurimmaksi osaksi vaihtuneet, mikä on onni koirien kannalta, etteivät ne joudu jäämään tarhalle asumaan vaan saavat oikeat kodit ulkomailta. Nyt tarhalla on vain kymmenisen samaa koiraa kuin tänne viime toukokuussa tultuani. Hyvästelyjä saa Lanta Animal Welfarella tehdä viikottain, koska vuoden aikana sieltä adoptoidaan pois ehkä sata eläintä (kuutisenkymmentä ulkomaille). Kissanpentuihin en ehdi aina edes tutustumaan, koska ne voivat saada kodin paikallisestikin ilman kuukausien odotusta päästä ulkomaille uusiin koteihinsa.
Tulen varmaankin takaisin Thaimaahan taas syksyllä aloittaen oleskelulla Chiang Maissa. Tämä ei ole minulle mikään hehkutuksien ihmemaa ja suustani kuulee ehkä enemmän kritiikkiä kuin kehuja. Vuosi sitten maaliskuussakin olin ihan kypsä Thaimaahan (lue Kun olinpaikka ja matkakohde ärsyttää), joten kuherruskuukaudet ovat aikaa sitten olleet ohi.
Nyt minulla on ehkä eniten ikävä kaupunkielämää oli se sitten missä tahansa. On kivaa mennä Bangkokin humuun, kaipaan ihanaa Chiang Maita ja päässäni on muhinut ajatus kuukaudesta New Yorkissa joskus syksyllä. Suomessa tulen viettämään aikaa Helsingissä ja Tampereella ja pitäisi kai kehittää jotkut kaupunkirutiinit.
Ensin pitää päästä eroon jonkinlaisesta jälkistressistä. Kun on lähes vuoden ollut jaksamisen äärirajoillaan niin on vaikea tajuta ettei enää ole mitään kiirettä eikä aikapulaa. Että vapaa-aika ei enää tarkoita pakkoa vetäytyä, jotta seuraavana päivänä taas jaksaisi. Yli kolme vuotta sitten irtiottosuunnitelmissani en ihan ajatellut löytäväni itseäni väsyneenä Thaimaasta (lue Maailmalle lähdön suunnitelmat ja muut irtiottoaiheiset jutut >>). Toivottavasti myöhemmin tuntuu erilaiselta, nyt tuntuu kuin kuukaudet olisivat kuluneet ihan sumussa. Onneksi ne kuluivat sumussa eläinsuojelun eteen ja omasta tahdostani, niin ei todellakaan tunnu turhalta. Tämmöisiä hommia ei voi verrata perustyöelämään.
Lue elämästäni Koh Lantalla:
Koh Lantan vuoden kertomukset alkavat tästä >>
Trooppisen saaren harmaa arki >>
Eläinsuojelukeskus Lanta Animal Welfare Thaimaassa >>
Angelina ja kaikki muut pienet kissanpennut >>
Lanta Animal Welfaren koira-asukit ja niiden adoptointi >>
Koh Lantan ainaisesta kesästä Suomen talveen (vierailu Suomessa helmikuussa) >>
Vapaapäivä Kantiangin rannalla Koh Lantalla >>
Mitä tehdä jos passi varastetaan Thaimaassa >>
Ryöstö Koh Lantalla >>
Loma Phuketissa >>
reissaustajaruokaa.com 
Heippa! On ollut älyttömän mielenkiintoista seurata aikaasi koiratarhalla. Varmaan ihan superrankkaa! Seuraan paljon blogeja, mutta innostun aina kun huomaan että oot postannut! Jään mielenkiinnolla seuraamaan uusia reissujasi. Kiitos blogistasi!
Kiitos kiinnostuksestasi 🙂 Varmaankin jälkeenpäin vielä kerron kaikenlaista, mm. miten toin koiria Suomeen ja eläinkeskuksen vapaaehtoisista. Ja työn rankkuutta pitäisi pystyä itse säätelemään olemalla tekemättä liikaa tunteja, mutta motivaatio oli korkealla. Surulliset tapahtumat olivat tietty pahoja, joihinkin tottui, mutta joihinkin ei.
Voin vaan kuvitella miten rankkaa on jättää nuo eläimet taakseen pitkän ajan jälkeen. Mutta onni on, että eläimet vaihtuvat, eli ne saavat kodit. Ja tuollaisesta työpanoksesta ei voi olla kuin ylpeä! Kiitos kun autat eläimiä ❤
Kiitos 🙂 Tämmöisiä hommia haluan kyllä jatkossakin tehdä, elukat ovat tärkeitä. Mutta toivon tosiaan ettei moniakaan samoja kissoja ja koiria olisi eläinkeskuksessa sitten kun palaan, vaan että olisivat uusissa kodeissaan!