Olen jonkun verran kauhuskenaarioiden ihminen. Näen usein kaikenlaisia kauhukuvia mitä kaikkea onnettomuuksia meidän koirillemme voisikaan käydä. Nämä ovat jonkinlaista varautumista vaaratilanteisiin välttääkseen ne. Minulla kun on ollut tässä aikaa, niin olen myös miettinyt mikä kaikki voikaan mennä Espanjassa pieleen. Eivät nämä jutut saa minua mitenkään lannistumaan, olen vain lukenut niistä kirjoista ja netistä ja arvelen ne tietäessäni voivani ehkä välttää tyhmimmät mokat.

Mehän emme ole mitään ostamassa taloa Andalusiasta, vuokraamassa vain. Siinä missä yritämme jo ajomatkalla Espanjaan Euroopan läpi välttää parhaimpamme mukaan paikkoja, joissa on paljon ihmisiä, haluamme myös Andalusian vuokratalomme sijaitsevan syrjässä. Emme halua asua missään ihanassa idyllisessä kylässä vaan haluamme kylien ulkopuolelle. Emme halua naapurissa olevan vilkuttelevia naapureita, vaan haluamme päästä kävelyttämään koiria näkemättä ristinsielua. Emme odota pääsevämme ihan semmoiseen paikkaan, mikä Suomessa lasketaan todelliseksi maaseuduksi, eli että lähin naapuri asuisi kilometrin päässä. Edellytän vain, että piha-aitamme toisella puolella ei olisi toisen perheen taloa. Itse talo on meille melko sivuseikka, tärkeää on vain tämä yksityisyys ja kunnolla aidattu piha. Ja nämä kaikki siis koiriemme ja kissan takia. Itse voisin olla valmis asumaan kerrostalossa.

Eli kriteerinä on kunnolla aidattu piha ja talo kylän ulkopuolella. Mikä voi mennä vikaan, vaikka nuo kriteeritkin täyttyisivät?

• Vuokraisäntä tai -emäntä, joka tulee tontille hoitamaan puutarhaa milloin sattuu, vaikka siitä olisi nimenomaan sovittu, että ei näin.
• Vapaana liikuskelevat koirat, joiden takia ei päästä ikinä kävelemään suoraan omasta portista tielle.
• Kylmyys. Olisi ikävä elää jatkuvassa +15 asteen lämpötilassa sisällä ja ulkona, mutta olen mielessäni varautunut sen olevan sellaista tai pahempaakin joulu- ja tammikuun ajan. Emme tietenkään halua ryhtyä asentamaan omilla rahoillamme mitään laitteita puolen vuoden asumista varten.
• Pinjantoukat. Nuo toukat ovat myrkyllisiä niin ihmisille kuin koirille, ja pelkään niitä koiriemme vuoksi, jos ne menevät niitä lähelle nuuhkimaan.

Noniin, teki hyvää kirjata ylös nämä mieltä eniten vaivaavat asiat, jotka eivät taida olla järin isoja.

On tietysti monia muita asioita, jotka voivat olla hankalia juttuja asumisen kannalta, mutta nuo yllä mainitsemani ovat minulle isoimmat kysymykset. Muita yllättävän ikäviä juttuja olen lukenut mm. seuraavista aiheista:

• likakaivo, joka täyttyy alta aikayksikön
• alkeellinen kaasuboileri, jolla ei saa vettä lämmitetyksi tarpeeksi edes yhtä hiustenpesua varten
• vesitankin täyttö, jos talo ei ole kunnallisvedessä, ja jos tankkiautoa joutuu odottelemaan niin pitkään, että vesi ehtii loppua
• ongelmat sähköjen kanssa, jos sulakkeet palavat koko ajan

Oma juttunsa voisi olla se, että meille vuokrattaisiin talo, jota vuokraajat eivät oikeasti omista. Jos tulisi huijatuksi niin, että maksaisi vakuuden talosta, jota ei ole. Ötököitten suhteen en ole arka, kiitos Thaimaassa asustelun, mutta olisi kiva jos ei ihan käärmeen pesässä asuisi tai olisi luteita. Ja ettei pinjantoukkia olisi paljoa. Vuorilta tulevan mutavyöryn allekaan emme haluaisi jäädä eikä haluttaisi taloa ryöstettävän, varsinkaan jos olemme jättäneet koirat kotiin. Espanjalaisethan saattavat pitää koiria vahtikoirina ja toisaalta koiramme toimivat siinäkin roolissa. Mutta pelkään eniten eläintemme puolesta, koska jos lähdemme kotoa käymään jossain, niin ei sisälle jää mitään muuta meille arvokasta kuin koiramme ja kissamme.

Löysimme talon Andalusiasta!

Listasin näitä asioita jo aiemmin, nyt olemme löytäneet talon! Olen hurjan innoissani, koska paikka näyttää mahtavalta. Olimme ajatelleet menevämme muutamaksi päiväksi Andalusiaan tässä heinäkuun lopussa katsomaan taloja, mutta niitä ei montaa tässä ilmaantunut katsottavaksi. Yksi vuokravälittäjä sanoi, että tässä vaiheessa on turhan aikaista tulla katsomaan taloja, jos haluaa aloittaa vuokraamisen vasta lokakuussa. Jos vuokraa talon lokakuussa, niin kannattaisi tulla katsomaan taloja vasta syyskuun alussa. Jos nyt olisi niitä mennyt katsomaan, eivät välittäjät kuulemma olisi meistä vielä kiinnostuneet. Talojen vuokramenekki on hektisempää, ei niiden haluta seisovan tyhjillään paria kuukautta. Omistajatkaan eivät välttämättä halua tehdä heinäkuun lopussa vuokrasopimusta alkamaan lokakuussa, sillä jos talo on jäänyt tyhjilleen, he luonnollisestikin haluavat vuokrata sen mahdollisimman pian eikä hukata kuukausia ilman vuokratuloja.

Tietysti uskon talon saamiseen vasta sitten kun saavumme paikalle lokakuussa. Siihen asti selaan hulluna netistä tietoa alueesta ja mahtavista patikointimahdollisuuksista ja pelkään pahinta, eli että emme jotenkin saisikaan tuota taloa. No, sitten vain elämme hetken matkailuautossa ja kierrämme vimmatusti katsomassa saatavilla olevia taloja.

Aiempia juttuja ulkomailla asumisesta ja lähtemisestä:

Ulkomaille muiden ulkomaalaisten luo (2019) >>
Lähtö on taas edessä! Tällä kertaa talveksi Espanjaan (2019) >>
Muuttaisiko sitä seuraavaksi Espanjaan? (2018) >>
Arjen erilaisuuksia ulkomailla – vessat maailmalla (2018) >>
Arjen erilaisuuksia ulkomailla – pyykkäys Thaimaassa (2017)>>
Talvinen päivä Chiang Main arkea (2017) >>
Aidatulla omakotialueella asuminen Thaimaassa (2016) >>
Koiravahtina Chiang Main kukkuloiden juuressa (2016) >>
Päivä thaimaalaisessa kylässä – luikeroita ja vastasyntyneitä pentuja (2015)>>
Päivä thaimaalaisessa kylässä – kahjo mummo ja käärme (2014)>>
Miten välttää vatsatauti Intiassa (2014) >>
Kun vesi ei auta janoon (2014)>>
Etsintää: asunnot ja asuminen Bangkokissa (2013)>>
Maailmalle lähdön suunnitelmat (2013) >>
Miten irtiottosuunnitelmani etenevät? (2013) >>

Juttuja Koh Lantalla asumisesta

Työväsymys ja liian ankea kämppä huononsivat elämää, joten nämä eivät ole mitään hehkutusta!
Trooppisen saaren harmaa arki (2016) >>
Vajaa vuosi Koh Lantalla päättyy, mitä jäi käteen? (2016) >>
Kooste elämästä Koh Lantalla (2018) >>