Luin Bangkokin Veganerie-kahvilan seinältä Bangkok Postissa ilmestyneen ravintola-arvion. Arvio oli ihan ok, mutta minua ärsytti suuresti kirjoittajan (Parisa Pichitmarn) ennakkoluuloisuus vegaanikahvilaa kohtaan. Hän vaikutti koko ajan arvioineen paistaako ruoissa soijanmaku läpi. Ihan kuin olisi oikein, että soijan sijaan paistaisi läpi lehmänmaidon ja kananmunien navettamaiset maut. Mutta kai se on ihan anteeksiannettavaa, se on tottumiskysymys.

Siksi makuasiat ovatkin tekosyy eläintuotteiden syömiselle. Tässä kun käy niin, että lehmänmaito alkaa maistumaan väärälle ja vegaaniversiot oikealle. Tottumiskysymys. Bangkok Postin jutussa luki ”Something doesn´t taste right”. Voin sanoa samat sanat, mutta käänteisesti kuin mitä jutun kirjottaja tarkoitti. Olen kokenut sen pari kertaa erehtyessäni ja navetan maku ei ole ollut hyvä.

Joidenkin ihmisten kannattaa silti vieroittautua kokeilemalla kaikkia mahdollisia vegaanisia juustoja ja makkaroita. Mutta jos elämässä ei ole jo ennestään ollut mukana hummukset, avokadot, bruschetat ja sadat ja tuhannet jo sellaisenaan vegaaniset kulinaariset nautinnot, niin niistä tulee osa elämää viimeistään kun vähän googlailee maailman vegaaniruokia. Sieltä tulee käsittämätön vyöry mahdollisuuksia, en ole itse edes pysynyt mukana aallonharjalla.

Tykkään edelleenkin syödä feikkituotteita, kuten vegaanista juustoa, makkaraa ja sen sellaista. Mutta en suinkaan joka päivä (viimeisen vuoden aikana ei ole ollut näitä edes saatavilla thaimaalaisella saarella). Ja ruokailutottumukseni vaihtuvat vuodesta ja kuukaudesta toiseen, mikä milloinkin maittaa. Siksi en ymmärrä jos joku ihminen ei voisi ottaa uusia, vegaanisia ruokia repertuaariinsa mukaan. Kyllä sieltä suosikit löytyvät.

Tykitystä

Jos kellään vielä tekee mieli kaivella vegaanileivoksista soijanmakuvivahteita, niin tilastoja motivoinniksi:

Nyt maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, jotka (kasvissyöjiä lukuunottamatta) osallistuvat kymmenien miljardien eläinten rääkkäämiseen vuosittain kuluttamalla eläintuotteita.

Vuonna 0 maailmassa oli yhden arvion mukaan 0,3 miljardia ihmistä. Tappoivatkohan he edes miljardia eläintä vuosittain, puhumattakaan että sikoja ja kanoja olisi pidetty häkeissä elämänsä ajan? Tuskin.

Ei kannata kehdata mainita mitään marginaalijutuista, kuten pientilojen kyyttöjuustoista, kun maailman ihmismäärä on lisääntynyt miljardilla viimeisen viidentoista vuoden aikana. Se on miljardi lisää ihmisiä syömässä eläimiä, juustoa, kananmunia – eivät he voi hifistella kyyttöjuustoilla, heidän pitää ryhtyä kasvissyöjiksi elleivät halua rääkätä eläimiä. Voisin siis sanoa ruokatoimittajille ja kelle tahansa ruokansa kanssa nirsoilevalle: lakkaa puhumasta positiivisesti eläinten kustannuksella tapahtuvista ruokailutottumuksistasi ja lässyttämästä soijaisesta sivumausta vegaanisessa red velvet -kakussasi. Syö herkku nautinnolla, jos sen takia ei aiheutettu eläimille kärsimystä.

Ja jos kellekään on vielä epäselvää, miten maidon ja munien tuotanto liittyy otsikossa mainittuun tappamiseen, niin mitähän esim. tapahtuu urospuolisille tipuille ja vasikoille, ja mitähän tapahtuu kun naaraspuoliset tehdaseläimet eivät enää tuota entiseen malliin? Ja ei, maitoa ei heru lehmiltäkään ilman poikasia.