(Myöhempi lisäys: artikkeli alkaa olla vanha, kannattaa etsiä uudempaa luettavaa).

Luin Eviran sivuilta jutun Tuontikoira voi olla riski. Toivottavasti kaikki tulkitsevat tuon nimenomaan että voi olla riski, mutta ei välttämättä ole riski.

Vapaaehtoinen viemässä koiraa ulkoilutukseen Lanta Animal Welfaren keskuksessa. Siellä työt vaikuttivat selkeästi organisoiduilta ja pitkäaikaisille vapaaehtoisille tarjottiin majoitusta. — .

En tunne kaikkia Thaimaan turvatarhoja, mutta parhaiten tuntemallani Lanta Animal Welfaren eläinsuojelukeskuksella eläinten pito on todella korkealaatuista. Siellä asuvien eläinten rokotukset ovat ajantasaiset ja niille annetaan kerran kuussa Ivermectin-pistos estämään parasiitteja, kuten sydänmatoa. Koh Lantalla ei ole ollut kymmeneen vuoteen todettuja rabiestapauksia, kiitos Lanta Animal Welfaren.

tumma pentu — Pentukoirien pitää odottaa seitsemän kuukautta ennen kuin ne voivat matkustaa Thaimaasta Suomeen.

Eläimet viettävät keskuksessa vähintään neljä kuukautta ennen kuin ne voidaan tuoda Suomeen ja tuona aikana niistä huomattaisiin jos ne olisivat sairaita. Uudet tulokkaat pidetään erillään muista koirista ja kissoista. Lähinnä punkkien puremat aiheuttavat koirille veriparasiittitartuntoja tarhalla ollessaan. Siksi ruokahaluttomilta ja väsyneiltä koirilta otetaan testit ja aloitetaan doksisykliinikuuri ja 11 kuukauden aikana, jotka vietin Koh Lantalla, tuo tepsi aina koiriin. Kissat olivat vaikeampia tapauksia, eikä niistä aina saatu selville mikä on pielessä. Mutta Lanta Animal Welfarella on töissä eläinlääkäri ja koiria hoitavat monet ihmiset, joten siellä jos missä on oikein hyvät edellytykset pitää huolta eläinten terveydestä.

Tämä koira ei näytä olevan adoptoinnin tarpeessa, mutta tällaisetkin pitää steriloida ja rokottaa ja auttaa sillä tavoin yksilöitä ja koko koirapopulaatiota. Samalla autetaan paikallisia ihmisiä. — Tämä koira ei näytä olevan adoptoinnin tarpeessa, mutta tällaisetkin pitää steriloida ja rokottaa ja auttaa sillä tavoin yksilöitä ja koko koirapopulaatiota. Samalla autetaan paikallisia ihmisiä, kun koirien määrä on kontrollissa ja ne ovat terveitä.

Se pitää paikkansa, että ensisijaisesti koiria ja kissoja pitää auttaa siellä missä ne elävät (Eviran teksti alkaa ”Kodittomien koirien olosuhteiden parantaminen kuuluu kaikille. Eläinten auttaminen paikan päällä on tehokkain, turvallisin ja riskittömin tapa auttaa.”). Tykkään siitä, ettei Evirankaan sivuilla suhtauduta vain kylmän lääketieteellisesti näihin asioihin. Kirjoitin tekstissä Koiran hankinta Thaimaasta, että jos asuisin Thaimaassa jossain, missä ei olisi ennestään turvatarhaa, aloittaisin kulkukoirien rokotuskampanjan, steriloinnit, ruokinnat ja sairaiden hoitoon viennit. Kaikillle kodittomille kulkukoirille ei voida löytää koteja ja kaikkein tärkeintä on rahoittaa sterilointikampanjointa, jotta kodittomia koiria syntyisi vähemmän. Eli eläinten haaliminen ei ole kaikkein eläinystävällisin teko, vaan kampanjointi ja rahan lahjoittaminen ja -kerääminen.

Toisena päivänä jaksoin mennä morjenstamaan näitä ihania mäyräkoiria vanhempieni tuttaville. — Vaikka mäyräkoirat ovat valtavan ihania, pitäisi niiden sijaan hankkia rescue-koiria. Mäyräkoirien rakenne on myös epäterve, eikä koiria pitäisi jalostaa tuon näköisiksi.

Mutta jos rakastat koiraseuraa ja haluat oman koiran, niin sitten kannattaa hankkia rescue-koira jostain päin maailmaa. Suomessakin eläinlääkärin vastaanotoille tuodaan terveitä koiria lopetettavaksi, sekarotuisia ei-toivottuja pentuja tapetaan jne.

Ja on aivan supertärkeää olla varma, että Suomeen tuotavalla koiralla ei ole tarttuvia tauteja. En tiedä tapahtuuko vielä semmoista, että Virosta tuodaan pentuja, joita kaupataan auton tavaratilasta. En tiedä mitä liikkuu päässä ihmisillä, jotka hankkivat koiransa tuolla tavalla.

Jos joku toisi Thaimaasta kadulta löytämänsä koiran Suomeen, niin siltikin koira odottaisi neljä kuukautta ennen kuin matkustaisi Suomeen ja sen rabiesrokotukset ja muut rokotukset olisivat kunnossa. Neljän kuukauden aikana selviäisi, jos koiralla olisi jotain hoitoa tarvitsevia sairauksia. Eihän se tuota neljää kuukautta eläisi kadulla, ei kukaan aloita tuontiprosessia ellei pidä koirasta huolta ennen Suomeen matkaamista, ei se suoraan kadulta Suomeen tulisi.

Muut riskit?

Joku voisi ajatella, että entä jos koira ei viihdykään Suomessa. Jos koiralle tarjotaan hyvä elämä, niin ei koiralle ole mitään väliä asuuko se Suomessa vai Thaimaassa. Koirat yleensä kasvattavat lämpimän aluskarvan.

Lähinnä ero voisi olla siinä, että koirat tulevat Suomessa viettämään enemmän aikaa sisällä kuin ennen. Se voi olla tylsää. Mutta monista koirista on ihanaa kun pääsee makaamaan pehmeille sohville ja saamaan paljon huomiota, oman ihmisen ja turvallisuutta.

Koira voi kohdata uudessa ympäristössä asioita, joita se yhtäkkiä säikkyy. Meidän Wispa pelkää pölynimuria ja muutenkin säikkyy kaikenlaista, mutta nämä persoonallisuuden piirteet olivat jo ennestään arvattavissa. Alfaa taas ei ainakaan vielä voi ajatella päästävänsä maalla pihalle vapaaksi, koska se on niin hajujen perään. Mutta tämmöisiä koirat voivat olla vaikka ne olisi hankittu 8-viikkoisina koirankasvattajalta.

Sairee Beachillä tatuointiliikkeen omistajalla oli Intiasta tuotu koira, jonka omistaja oli kuitenkin syöttänyt aivan hullun lihavaksi. — Thaimaassa olen nähnyt niin lihavia koiria, etten muualla olekaan sellaista nähnyt. Lemmikinomistajat saattavat siellä syöttää koirat kuolemansairaiksi, koska eivät ymmärrä.

Thaimaassa koirien mahdollisuudet elää hyvää elämää ovat toisella tavalla rajalliset kuin Suomessa. Thaimaassa ei ole vielä samanlaista lemmikkikulttuuria kuin Suomessa, jossa koirat ovat yleensä perheen jäseniä. tämän huomaa yleensä siitä miten tottumattomia ihmiset ovat käsittelemään koiria ja ovat aivan ulalla miten kouluttaa niitä ja miten olla niiden kanssa. Thaimaassa koirat jolkottelevat usein vapaana ja tämä tuo koirille vapauden ja riskit.

Voisin kuvitella, että rescue-koirien adoptoijat olisivat keskimääräistä parempia koiranomistajia, kun koiran hankintaan liittyy selkeitä epäitsekkäitä syitä verrattuna rotukoiran hankintaan. Kun koira on tuotu Thaimaasta asti, ei siitä yritetä päästä eroon heti ensimmäisen vastoinkäymisen ja vaikeuden edessä. Liian usein koiria otetaan liian heppoisin syin eikä niihin sitouduta. Mutta koiran auttaminen ei lopu adoptointiin, vaan läpi koiran elämän. Me ihmiset olemme vastuussa koiriemme onnellisuudesta. Ei sekään käy, että ajatellaan olevan hyväntekijöitä pelkällä adoptiolla ja sitten esimerkiksi vietettäisiinkin koiran kanssa liian vähän aikaa tai kävelytettäisiin sitä liian vähän.

Pitää olla varautunut käymään koirankouluttajakurssilla (näillä nimenomaan kurssittaan koiran omistajia, jotka oppivat kursseilla miten alkaa kouluttamana koiraansa), kuten koiranomistajien aina. Minulla ei oikein ole kokemusta semmoisista koirien hankalista piirteistä, jotka kuuluisivat etenkin rescue-koirille, mutta koirankouluttajilla voi olla näistä enemmän kokemusta. Kennelpennunkin kasvatuksen voi tyriä täysin tai sen luonne voi olla esim. villimpi kuin olisi toivonut.

Lue myös:

Koiran kanssa matkustaminen Thaimaasta Suomeen >>

Koiran tuontiprosessi Thaimaasta Suomeen >>

Koiran hankinta Thaimaasta >>

Lanta Animal Welfaren koirat ja niiden adoptointi >>