Vanhempani ovat asuneet 40 vuotta rauhallisen järven rannalla. Tänä kesänä saimme nauttia 50 joutsenen parven hengailusta, nyt siellä on ollut 13 kuikkaa, tällä viikolla katsoin kun kolme kurkea rantautui kaislikkoon ja lisäksi on ollut sorsaparvia. Näitä ollaan ihailtu laiturilta. Kerran piti mennä veneellä tarkistamaan, ettei joku sorsa ole juuttunut minnekään kiinni, kun kuului räpiköintiä ja kraakunaa. Kaikki vesilinnut ollaan toivotettu tervetulleiksi ja toivottu niiden viipyvän pitkään ja palaavan.
Eilen kuului järveltä ensimmäistä kertaa laukauksia. Joku halusi tappaa ilonamme olleita sorsia.
Varmaan samat henkilöt ovat häiriintyneet kesällä parveilleista joutsenistakin. Porukka ihan tosissaan kirjoittaa parinkymmenen joutsenen parvien ”meluhaitoista” ja ulosteongelmasta. Entäs kuikat, kuinka näiden ihmisten liipasinsormea kihelmöikään kun kuulevat kuikan kiusallisen kailotuksen? Ja miten inhottava ääni kuuluukaan, kun mitkä vain linnut räpistelevät siipiään. Ja käkikin saatana kukkuu.
Joo, vähän Titivituntyy-matskua, mutta itkettää eikä naurata se, että on niin paljon ihmisiä, jotka katsovat eläimiä siihen malliin että saispa ampua.
Illalla järvi oli hiljainen. Onneksi pari kuikkaa uskalsi myöhemmin tulla takaisin järvelle, joka saisi olla heidän rauhallinen kotinsa.
Hyi helvetti mitä meininkiä! Olen tällä hetkellä taas niin kiukkuinen noihin metsästäjiin, kun täälläkin alkaa laukauksia kuulumaan villisikajahdin merkeissä. Mikä voisikaan olla inhottavampaa kuultavaa kuin äijien karjumiset, niiden pilalle koulutetuttujen metsästyskoirien haukunta ja sitten ne tappavat laukaukset. Ja kaikki tämä tapahtuu ihan meidän kodin vieressä ponien ja aasien laidunten vieressä. Arvata saattaa että villisikojen lisäksi pelkäävät maatilan eläimet ja patikkapolulle haluavat ihmiset 😦
Kyllä, on aika ikävää kun hirvenmetsästysaikaan sienestää metsässä ja kuulee laukauksia. Ja eilen seistä laiturilla kun tiesi jonkun ampuvan järvelle päin. Tuo villisikajahti kuulostaa vielä ikävämmältä, tulevat liian lähelle.