Ainainen palelu oli ehkä selvin oireeni kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Nyt kun syön tyroksiinia mietin mullistaako tämä elämäni sillä tavalla, etten enää tykkäisikään kuumista maista. Ennen vain nautin kuuman ilman hellittävänä olemisesta, nyt pakahdun ulkona Thaimaassa. Ennen kun luin matkailujutuissa jossain olevan ”miellyttävä ilmasto” minua ärsytti, koska tiesin sen tarkoittavan liian kylmää eli oikeasti epämiellyttävää. Nyt kummasti kiinnostaa nämä ”miellyttävän ilmaston” maat Etelä-Euroopassa.

Oireiden ja verikokeiden tuloksena sain kilpirauhasen vajaatoiminnan ja Hashimoton tyreodiitin diagnoosin pari vuotta sitten. Se on autoimmuunisairaus: jostain syystä elimistö ryhtyy taistelemaan kilpirauhasen normaalia toimintaa vastaan ja siksi kilpirauhanen ei pysty enää tuottamaan välttämätöntä tyroksiinihormonia ja lopulta rauhanen jopa tuhoutuu. Tyroksiini nopeuttaa elimistön toimintaa. Ilman sitä kaikki toimii hitaammin – ajatus ei luista, aineenvaihdunta matelee. Tämä on yleinen sairaus Suomessa, sadattuhannet ihmiset syövät tyroksiinia.

En ole ollut Suomessa kolmeen talveen, joten en ihan tiedä miten reagoisin talvien jatkuvaan kylmyyteen. Ainakaan tänä kesänä en siellä palellut. Thaimaassa on käynyt niinpäin, että puolisoni pyytää ilmastoinnin lämpimämmälle laittamista, kun minä olen vielä ihan tyytyväinen viileyteen. Ennen Helsingissä kotona en käsittänyt miten hän oli t-paidassa, kun minä olin pitkissä pukeissa peiton alla palelemassa. Eli siitäkin eron nykyiseen huomaa selvästi. Olin vuosikausia palelevainen, vielä vuonna 2013 kirjoitin miten vihaan kylmyyttä: Lämpimään matkustaminen on terveellistä >>. Ja olen näköjään avautunut palelemisaiheesta vuosina 2012-2013 enemmänkin, ennen kuin tyroksiini tuli apuun: Tahdon elää lämpimässä >> ja Pakkasessa asuminen on järjetön juttu >>

Thaimaassa Koh Lantalla oli viime talvena tuhottoman kuuma – eläinkeskuksemme vapaaehtoiset olivat tuskissaan, kaikki kärsivät ylenpalttisesta hikoilusta. Mutta en muista ennen kärsineeni Thaimaassa siihen malliin kuin nykyisin, sillä nyt en joskus halua mennä ulos, vaan ennemmin havittelen varjoisemmissa ja toivottavasti ilmastoiduissa sisätiloissa pysyttelyä. Ihan kuten Suomessa halusin pysytellä sisällä lämpimässä, kun en halunnut mennä ulos kylmään, niin nyt haluan pysyä sisällä viileämmässä. Ennen käytin Thaimaassa ilmastointia maltillisesti ja useimmiten majapaikoissani ei sitä edes ollut tai en käyttänyt sitä jos se oli. Koin saavani flunssan ilmastoinnin puhalluksesta. Nyt koitan aina valita ilmastoidun majapaikan. Onkohan nämä näitä ensimmäisen maailman kansalaisen ongelmia. No, en vain kykene työskentelemään kunnolla oli minulla sitten liian kuuma tai kylmä.

Jos ennen ajatus ei luistanut tyroksiinin puutteesta, niin talvella Thaimaassa se ei aina luistanut siksi, koska tunsin aivojeni sulavan ja elimistöni kiehuvan. Ei ole mikään ihme, että kuuman ilmaston maissa asiat tapahtuvat tehottomammin.

Kävin Chiang Maissa lääkärissä puolitoista vuotta sitten, kun tyroksiinini alkoivat loppumaan. Etsin netistä suosituksia ja kyllähän sieltä löytyi ulkomaalaisten keskustelua endokrinologeista. Kävin sellaisen juttusilla ja sain reseptin thaimaalaiseen Tyrosit-nimiseen valmisteeseen. Myöhemmin olen huomannut, että Thaimaan apteekeista saa tyroksiinia ilman reseptiäkin. Nyt on testissä Eltroxin-niminen tyroksiini.

Suomessa käydessäni käyn aina mittauttamassa veriarvoni tietääkseni missä mennään. Koska elämäntapani on aika epätasaista, on oireideni tarkkailu joskus vähän kinkkisempää. Vuosi sitten nostin annostustani 150 mikrogrammaan, koska olin niin väsynyt. Mutta tunsin sitten vähän sydämentykytystä. Keväällä mittautin veriarvoni ja arvelin niiden olevan ylitoiminnan suuntaan, mutta eivät olleet lainkaan, väsymys ja sydämentykytys johtuivat varmaan stressistä vain. Laskin silti annostustani 125 mikrogrammaan. Nämä jutut varmaan kiinnostavat vain muita vajaatoimintaisia, mutta meitähän on paljon.

En ole missään vaiheessa tuntenut olevani sairas, enkä koe olevani sitä nytkään, vaikka joudunkin ottamaan nappulat joka aamu koko loppuelämäni. Se on vain yksi hormoni, jota elimistöni ei enää tuota. Olen kyllä lukenut netistä muiden tarinoita, joissa heillä on kamala olo, johon tyroksiinikaan ei tunnu auttavan. Koen siis olevani onnekas tässä asiassa. Minulla on mielikuva siitä, millaista on ollut ennen vanhaan kun kilpirauhasen vajaatoimintaa ei ole tutkittu. Tuvan perällä makasi turvonnut harvahiuksinen mummo väsyneenä palelemassa viltin alla.

Ihmisille pitäisi tehdä kilpirauhaskokeet ennenkuin yhtään kellekään tarjotaan esimerkiksi mitään mielialalääkereseptiä. Ei ole iso juttu ottaa verikokeita (TSH, T4-V, TPOAb, TyglAb), mutta jostain syystä näitäkään ei osata kaikkia ottaa kun asiaa tutkitaan, saatetaan ottaa vain TSH ja T4-V tai vaikkapa T4-V ja T3-V. Minun kohdallani oli tärkeää, että otettiin TPOAb, koska se oli moninkertaisesti yli raja-arvojen ja juuri se kertoi autoimmuuniperäisestä vajarista. Se on muuten kumma, että Suomessa lääkärit tuntuvat vähän hannaavan tyroksiinin syöttämisessä ihmisille, kun taas kolesteroli-, diabetes- ja verenpainelääkkeitä tunnutaan työntävän joka suunnasta. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että tyroksiini on halpaa (salaliitto!).

Jos kilpirauhasen vajaatoiminta alkoi mietityttämään, aloita vaikka Kilpirauhasliiton sivuilta >>