Olen koiravahtina isolla tiluksella Chiang Main maaseudulla ja paikka on inspiroinut minua koko viikon ajatuksilla siitä, miten hyvä paikka se olisi koirien turvatarhalle. Täällä olisi tilaa, olisi monta taloa vapaaehtoisille asua ja tämä on syrjässä. Olen haaveillut miten kaiken järjestäisin. Miettinyt miten koiria tulisi vähitellen lisää, miten työt jaettaisiin, miten houkuttelisin tänne vapaaehtoisia viihtymään, miten koirat olisi jaettu eri talojen ympärillä elämään.

Mutta paitsi että en halua jumiutua thaimaalaiselle maaseudulle loppuelämäkseni, en myöskään ryhdy tuohon hommaan, koska on taloudellisesti ja vaivallisesti tehokkaampiakin keinoja auttaa Thaimaan koiria. Voi alkaa tekemään samaa kuin Michael, eli The Man That Rescues Dogs, joka auttaa koiria kaduilla siellä missä ne valmiiksi asuvat. Eli hän ei haali koiria itselleen, vaan ruokkii, lääkitsee, vie steriloitavaksi ja lääkärihoitoon sekä etsii koteja pulassa oleville koirille. Eli koiratarhan perustaminen ei ole ykkösjuttu koirien pelastamiseksi, vaan enemmänkin asia, mikä tapahtuu ehkä vähän vahingossa, kun vastaan tulee koiria, jotka eivät pysty jatkamaan elämäänsä siellä missä ne ovat olleet.

Se on hyvin rajallinen määrä, miten monta vaarassa olevaa, vammautunutta, vanhaa, pikkupentua tai sairasta koiraa voi ottaa yhteen paikkaan turvaan. Sen sijaan paras tapa auttaa Thaimaan eläimiä on rahoittaa sterilisointikampanjoita. Sillä mikään muu ei estä koirien kaltoin kohtelua, autojen alle jäämistä, hylkäämistä ja ylejään surkeita koirakohtaloita kuin se, että koiria ei alunperinkään syntyisi holtittomasti kuolemaan ja sairastumaan kaduille. Siksi Lanta Animal Welfare, jossa työskentelin viime talven, on ensisijaisesti sterilointikeskus. Siksi Soi Dogilla on liikkuvia sterilointiklinikoita ympäri Phuketia ja he suunnittelevat valtavaa operaatiota Bangkokiin.

Pimeän aikaan ajellessani korttelikoirat tulevat esiin. Mitä myöhempi ilta on, sitä enemmän ne kokoontuvat. Yhdessä tienristeyksessä toikkaroi kuusi koiraa ja koko ajan pimeällä ajellessa pitää varoa koiria. Olen nähnyt liikaa kuolleita koiria teillä. Yksi projekti olisikin ostaa tuhansia leveitä heijastinkaulapantoja ja laittaa niitä korttelikoirille. Mutta samallahan ne haluaisi rokottaa ja steriloida, mutta se onkin sitten monimutkaisempi ja vaivalloisempi juttu (täällä on tosi vaikea saada selvää, onko koira jonkun omistama vai ei). Heijastinkaulapannat pelastaisivat monelta kuolemalta.

Pentujakin olen nähnyt surullisen paljon teiden vierustoilla, mutta se oli jo liikaa, kun näin parikuukautisen pienen pennun kylänraitilla yhtenä iltana tässä parin kilometrin päässä. Silloin piti pysähtyä ja sähistä pentu pois tieltä (Tiedättekö miten vaikeaa joskus on olla hyvittelemättä koiria ja sen sijaan käskeä ne pois? Mutta pitää ajatella koirien parasta eikä omia halujaan). Kioskin pitäjä sanoi minulle jotain hymyillen thaiksi ja kylläpä toivoin, että olisin ymmärtänyt, että miten hän näki tilanteen.

Tällä tavoin täällä pysyy koiramäärät kontrollissa, aivan väärin tavoin. Eilen illalla näin kioskin edessä emokoiran imettämässä kahta pentua. Kun ne vain steriloitaisiin, niin säästyttäisiin kolareilta ja tuskallisilta kuolemilta. Thaimaalaiset ovat aivan liian tottuneita siihen, että koiria tulee ja menee. Jos koira kuolee, jostain tulee uusi. Jos koiria olisi vähemmän, niitä todennäköisesti arvostettaisiin enemmän, kun ne eivät olisi tuosta vain korvattavissa uudella.

Minulla on sellainen kuva, että Thaimaan turvatarhat ovat yleensä syntyneet hieman vahingossa. Jokaisella tarhalla on oma tarinansa, mutta eiköhän ensin olla korjattu talteen muutama surullinen tapaus ja sitten niitä on tullut lisää. Sitten on haettu rahoitusta ja palkattu työntekijöitä. Mutta turvatarhat ovat vähän kriisikeskuksia, eli paikkoja joissa yritetään auttaa kun kriisi on jo tapahtunut. Niihin otetaan koiria, jotka muuten kuolisivat. Ja siksi ne ovat tarpeellisia. Mutta päätyö pitäisi olla ennaltaehkäisyssä.

Olen kuullut tarhoista, joita saattaa pitää jollain tavalla höyrähtäneet ihmiset, jotka keräävät eläimiä talteen, mutta eivät steriloi edes niitä. Se on ehdoton ei, että koirat tulisivat raskaaksi ja tekisivät pentuja turvatarhoilla. Jos jossain ei steriloida eläimiä, on kyse eläinten hamstraajista, niistä joista joskus luetaan lehdistä kun likaisista olosuhteista löydetään sairaita ja nälkiintyneitä eläimiä ja yksi vinksahtanut ihminen.

Yksi visioni ovat eläinklinikkabussit, eli bussit jotka kiertelisivät alueita ja aikataulut tiedotettaisiin hyvin etukäteen, että missä ne milläkin viikolla ovat. Niissä sitten rokotettaisiin ja steriloitaisiin kaikki alueen koirat. Thaimaassa ja missä vain muussakin katukoirien maassa pitäisi vain asettaa sterilointi pakolliseksi. Eli elleivät ihmiset itse veisi koiriaan steriloitaviksi, niin ainakin eläinsuojelujärjestöt saisivat ottaa katukoirat steriloitaviksi ilman energiaa vievää selvittelyä siitä, onko koiralla tai kissalla omistaja. Tällaiset vaatisivat vaan isot investoinnit ja organisaation järjestelemään (byrokratiaviidakko lupineen, työntekijöiden hankinta, suunnittelu, hankinnat, tiedotus jne.). Näitä on maailmalla, esim. San Diegossa >>

Yksi tällainen niin älytön ja niin thaimaalainen tilanne oli tällä viikolla, kun yritin saada karvattoman ihosairaan koiran Care for Dogsille hoitoon. Sain kuulla, että eräs thaimaalainen rouva olisi koiran omistaja ja pyysin häneltä hänen puhelinnumeronsa. Kun Care for Dogsista soittivat hänelle, rouva väitti koiran olevan australialaisen miehen, joka on nyt Australiassa. Sitten kysyin hoitokoirieni omistajalta asiasta, ja hän kertoi jo kysyneensä aussimieheltä asiasta ja että koira ei ole hänenkään. Eli tällainen soppa pitää käydä läpi, ennen kuin voidaan todeta, että okei, koira ei ole kenenkään ja se voidaan ottaa Care for Dogsille sairaalaan. Mutta nyt en ole nähnyt koiraa viiteen päivään enkä siis saa otettua sitä kiinni ja hoitoon vietäväksi.

Lue myös:
Koiravahtina Chiang Main kukkuloiden juuressa >>
Katukoiramme Duu Duu >>
Balin punkkinen koiranpentu >>
Goan ihanat koirat >>
Koiran elämää Koh Taolla >>
Koiranlihansyönti on julmaa pröystäilyä Aasiassa >>
Vapaaehtoisena koirien turvatarhalla Chiang Maissa >>
Maailman kulkukoirat ovat peruskoiria >>