Missäköhän ihan just törmäsin siihen, kun huumorilla suhtauduttiin väitteeseen, että ”suomalaisen on paras asua Suomessa”. Varmaan se oli Antti Holman Kaikki elämästä(ni) -kirjassa, kun kukaan ei niin nerokkaasti tarkastele ihmisten naurettavuutta kuin Antti. Tai sitten lause tarttui korvaani tai silmääni jostain muualta ja jäi täydentämään mielikuvaani Suomen meiningistä. 

Olen ajatellut kerätä listan kaikista suomalaisista lauluista, joihin on väkisin johonkin kohtaan ympätty aina jotain sellaista, ettei mikään voita kotimaata. Viimeksi pohdittiin tätä Sylvian joululaulun kuulessamme, mutta ajateltiin sen olevan niin vanha laulu ehkä jostain fennomanian ajoilta, että ehkä semmoisille sutkautuksille oli silloin jotain syytä ja tarvettakin. 

Tämä on minulle semmoinen ikuisuusaihe eli että miksi minusta tuntuu, että Suomessa pidettäisiin Suomessa pysymistä jonkinmoisena hyveenä. Ihan kuin minusta tuntui nuorena, että uskontoa tuputettiin joka tuutista, niin nyt minä noteeraan helposti kaikenlaiset merkit siitä, että kaikkia suomalaisia painostettaisiin pysymään siinä ruodussa, että talvi ja kaikki ajat on kärsittävä Suomessa, ei saa olla rintamakarkuri. Viimeksi pyörittelin tätä asiaa yli vuosi sitten jutussa Miten kaikki eivät halua pois Suomesta, jossa kapinoin myös paikallaan elämisen normia vastaan.

Joskus pari vuotta sitten luonnostelin juttua siitä, miten olen jo pidempään pitänyt Suomen talvea epäterveellisenä monin tavoin ja laitan tähän silloin raapusteelleni ajatukset ja keräämäni linkit vanhoihin juttuihini. Vuonna 2013 kirjoitin jutun Lämpimään matkustaminen on terveellistä. Vaikka en lopulta sietänyt ympärivuotista Thaimaan kuumuuttakaan, olen silti samaa mieltä kuin ennenkin:

”parin Meksikon Jukatanilla vietetyn päivän jälkeen panin merkille, ettei nenä enää niiskunut. Suomessahan ainakin puolet vuodesta nenä on koko ajan sillä hilkulla, että pitäisikö niistää nyt vai kohta.”

”Onhan se Suomessa silmin nähtävää, miten ihmiset muuttavat käyttäytymistään kevään tullen. Ihmiset siirtyvät sisältä ulos hymyssäsuin. Siksi on ihme, etteivät suomalaiset pyri suuremminkin joukoin talvipakolaisiksi.”

”Pääni on töiden jälkeen sitä jähmeämpi mitä pidempi aika lomasta on. Reissussa mieleni alkaa tuottaa paljon kaikenlaisia ideoita ja suunnitelmia. Ensimmäisen pitkän reissuni jälkeen olin mukana perustamassa uutta yhdistystä. Yhden toisen pitkän matkan jälkeen pyöritin pop-up-kahvilaa jo viikko palaamiseni jälkeen. Matkoilla oloni on energinen ja pääni toimii paljon kirkkaammin.”

Sitten jo vuonna 2012 lopetin jutun Pakkasessa asuminen on järjetön juttu näihin sanoihin:

”On ihan oikein, jos jossain päin maailmaa ihmetellään, miten täällä jatketaan elämää normaalisti töissä ja koulussa käyden, vaikka ulkona on metri lunta ja yli -10 astetta pakkasta. Täällä pitäisi vähän hellittää menoa. Mutta koska niin ei taida käydä, pitää yrittää lähteä muualle.”

Joskus puolitoista vuotta sitten pohdin juttuluonnoksessa, että ehkäpä Espanjassa muistan, että minun ei pidä hairahtua tulemaan Suomeen takaisin enää yhdeksikään talveksi ja että minua pitäisi potkaista,  jos yritän tänne tulla, koska mustelmat ovat paljon parempi vaihtoehto kuin yhdistelmä minä & Suomen talvi.

Mehän sitten kuitenkin kesän jälkeen jäätiin Suomeen, koska korona (juttu elokuulta 2020: Emme lähdekään talveksi Espanjaan). Kaamos-syksy meni nyt kuitenkin ihmeen kivuttomasti verrattuna vaikkapa parin vuoden takaiseen syksyyn. Asiassa auttoi varmaan uusi paikkakunta, Pohjois-Karjalan vähäloskaisuus ja että opiskelin töissä käymisen sijaan ja opiskelu on vaihtelevaa. Ollaan kyllä keväällä poistumassa kyseiseltä paikkakunnalta ja yritetään syksyllä taas uudestaan Espanjaan.