Yllätyin kun Balin kauneus teki vaikutuksen tällä kertaa. En muistanut täällä olevan näin vehreää, näin paljon pikkuisia ja suurempia temppeleitä, näin kapeita katuja ja näin syvällä virtaavia jokia pikku kanjoneissa. Olin täällä noin kuukauden alkuvuonna 2010. Silloin aloitimme kiertelyn Kuta Beachiltä, jonne en kaipaa takaisin. Kävimme myös Kutan yläpuolella Legianilla, sisämaassa Ubudissa ja rannoilla Tulambenissa, Amedissa ja Lovinassa. Nyt halusin ainoastaan Ubudiin ja sinne voisin muuttaa joksikin aikaa.

Kun olen kertonut ihmisille Balista, olen sanonut etteivät sen biitsit ole mitään maailman parhaita, ainakaan minun Balilla näkemäni, ehkä nyt Menjanganin saarta lukuunottamatta. Kuta nyt on ikävä roskaisine vesineen ja ruuhkineen.

Länsirannikolla Tulambenissa on hiekan sijaan pikkukiviä ja itärannikon rannat ovat muistaakseni mustanharmaata vulkaanista hiekkaa. Lovinan Kalibukbukissa rantavesi oli heinäistä.

Mutta kyllä tänne silti rantalomalle voi tulla ja useimmat tulevatkin. Minulle Bali edustaa kuitenkin ennemmin muita mahtavia asioita kuin biitsejä.

Aloitimme viiden päivän Balin oleilumme Canggun rannalta, mutta siirryimme sitten neljäksi yöksi Ubudiin. Se on vähän niinkuin Balin henkinen keskus ja vetää kaikenlaisia taiteilijoita, joogaajia ja hörhöjä sinne oleilemaan.

Vaikka itse karsastan spirituaalista soopaa, niin tämmöisten paikkojen (kuten esim. Tulum Meksikossa, Chiang Mai Thaimaassa ja Goa) etu minulle on kasvisravintolat. Niiden määrä on moninkertaistunut Ubudissa sitten viime käyntini. Se on tietty tylsää jos monet turistit haluavat vain sokeritonta, mietoa ja raikasta kasvistarjontaa spirulinasmoothieiden ja vehnänorasmehujen kera meditointituntien välissä, mutta kyllä Ubudista enimmäkseen muuta saa. Nyt söin ihastuksissani vaihteeksi nasi campur -lautasia, gado-gadoa, isoja salaatteja, tempeä ja tofua sekä kakkuja.

Hämmästyin kun saavuimme varaamaani majapaikkaan Ganesh Inniin. Ihan keskustassa olevalta Hanuman-kadulta lähti kuja, jonka varrella oli monta guest housea pienen riisipellon vieressä. Tällaisia kujia on Ubudissa paljon. Ganeshin pihassa on puutarha pienine pyhättöineen. Meillä on iso terassi ja sisälle vie kaiverretut puuovet. Makuuhuoneen lisäksi on sohvahuone ja kylppäri. Kaikki rakennukset kujalla ovat perinteisesti rakennettuja ja sulautuvat ympäristöön. Nämä Ubudin kadut ovat upeita pienine rakennuksineen ja temppelipihoineen.

Ubudissa jos jossain olisi tuhluuta majoittua jonnekin dormiin laatikkorakennuksessa, mutta en tiedä onko täällä edes semmoisia. Täällä on kuitenkin niin halpaa majoittua jonkun ison perheen isolle pihalle ylimääräiseen huoneeseen. Monet Ubudin majapaikat ovatkin home stayta. Viimeksi majoituimme sellaiseen ja ihmettelimme kodin temppelipihaa kaikkine rakennelmineen ja perheen suorittamine rituaaleineen. Perinteisesti kaikissa balilaisissa kodeissa on semmoinen temppelipiha. Lisäksi pihalla on katos seremonioille. Perheiden ruutiineihin kuuluu joka päivä väkertää kukista ja banaaninlehdistä uhrilahjoja ja viedä niitä rukousten kera hengille.

Tällaisiin perinteisiin paikkoihin majoittuminen olisi kaikista kestävintä sen suhteen, että balilaiset jatkaisivat vanhaa elintapaansa ja Ubudin keskustassa olisi muutakin kuin turisteja. Kotimajoituksissa myös oppii jotain balilaisesta arjesta. Tällä kertaa kuitenkin valitsin hyviä arvosteluita saaneen ja hotellimaisemman Ganesh Innin, koska tunnen oloni vähän vaivautuneeksi kotimajoituksissa.

Kuvia Ganesh Innistä