Lomailimme Gili Trawanganilla viikon ajan ennen kissaklinikan alkua. Halusimme sukeltamaan ja muutenkin päästä lomailuhaluista ennen kymmenen päivän vapaaehtoisrupeamaa. Majoituimme yhteensä 11 yötä Gili Palms Resortissa ennen siirtymistä Gili Menon saarelle.

Pienet Gilisaaret sijaitsevat Indonesiassa isojen Balin ja Lombokin saarten välissä. Kävimme Gileillä viimeksi vuonna 2011, kun kiertelimme Indonesiaa muutenkin. Jämähdimme Gili Airille suunniteltua pidemmäksi aikaa, niin käy kuulemma monille. Gili Trawanganilla kävimme silloin vain päiväseltään. Siksi emme osanneet arvioida nyt, että oliko saari muuttunut paljoa. Se oli silloinkin saarista isoin ja vilkkain ja edelleen bilesaaren maineessa. Sataman (tai jos sitä nyt voi satamaksi sanoa, veneet vain rantautuvat sinne) tienoolla on eloisin alue. Saaren ympäri kulkee päätie, jonka varrella useimmat ravintolat ja monet majapaikat ovat, mutta varsinkin sataman kohdalla on paljon takakujia sisämaahan päin.

Kyllähän sen huomasi Trawanganilla, että se vetää nuorta bileväkeä. Vähän tuli aatoksia, että voisi mennä vaihteeksi jonnekin syrjäisempään paikkaan. Tai ehkä k-30 -paikkaan, jos semmoisia olisi. Trawanganin rantaraitilla porukka kulki pelkissä shorteissa ja bikineissä ihan kuin eivät olisi koskaan kuulleet muslimikulttuurista ja semmoisissa maissa pukeutumisesta. Ja muilla ihmisillä ympärillä oli täysi vaatetus (lue Vähin vaattein kekkuloivat turistit >>).

Saaren pohjois- ja länsirannat ovat ihan rauhallisia, joten noinkin pienellä saarella on monta puolta. Gili Palms Resort sijaitsee kivan rauhallisella paikalla, mutta rantatie ravintoloineen on silti lähellä. Majapaikastamme pääsimme kävelemään polkuja pitkin saaren läpi Lutwalan sukelluskeskukseen.

Sukeltamista Lutwalan sukelluskeskuksen kanssa

Lutwala oli meille ilmiselvä valinta saaren monista sukelluskeskuksista, koska sen tiloissa pidetään saaren ainoaa kissasairaalaa. Eli sukelluskeskuksen omistajat ovat antaneet rahojaan ja resurssejaan siihen, että siellä voidaan pitää hoidossa Gilisaarien sairastuneita tai loukkaantuneita kissoja. Paikan manageri on toiselta ammatiltaan eläintenhoitaja, joten hän pystyy operoimaan kissojen kanssa tietyissä rajoissa. Muissa tapauksissa kissat pitää viedä esimerkiksi Balille.

Lutwalan manageri on aloittanut myös Horses of Gili -projektin tukeakseen saarten hevosten hyvinvointia. Gilisaarillahan ei ole autoja eikä skoottereita joitakin uusia sähkömopoja lukuunottamatta. Tavaraa ja ihmisiä kuljetetaan hevoskärryissä. Oli hevosten käyttämisestä ihmisten tarpeisiin ja työhevosina mitä mieltä tahansa, niin joka tapauksessa nämä hevoset tarvitsevat mahdollisimman hyvää hoitoa ja niiden omistajat tietoa. Esimeriksi omatekoiset hiertävät suitset on paras vaihtaa kunnollisiin lahjoitettuihin. Ja ajureiden on tarpeen oppia eroon kummallisista uskomuksista, kuten että hevoset voisivat kuolla, mikäli ne saavat vettä kesken työpäivän.

Lutwalan takana onkin juuri rakennettu haat rescuehevosille, sinne tuli juuri yksi emo raskaana ja me pääsimme rapsuttelemaan kymmenen päivän ikäistä varsaa. Oli myös mainio kilipukki. Mikäli asuisin Gilisaarilla, minulla olisi kissojen lisäksi pari vuohta korvaamassa koiranikävääni. Gilisaarillehan ei saa tuoda koiria.

Laitesukellus on näillä saarilla hyvää, vaikka täälläkin on raportoitu korallien kuolemaa. Mutta se on jo jotakin, että yleensä jokaisella sukelluksella näkyy kilpikonnia. Viidellä sukelluksellani näin lisäksi valkoevähain, antennikrotin (eli frogfish) ja pohjahiekasta törröttäviä ankeriaita. Harmi vain kun en yhtenä päivänä lähtenyt sukeltamaan, kun muut näkivät mantan eli paholaisrauskun. En ole aiemmin huomannut sukeltaessani merituppia, joita oli tuolla paljon. Englanniksi niiden kutsumanimi on sea squirt tai tunicate. Suomalaiset nimet näille lämpimien merien olennoille ovat kyllä outoja. Kuten että leijonakala onkin siipisimppu.

Vegaaniruokailu Trawanganilla

Gili Trawanganilla on kolmekin kasvisravintolaa, mutta me kävimme vain yhdessä, Banyan Treessä, koska saaren vegaaniravintola Pituq oli remontissa ja joogapaikan ravintola ei muuten vain tuntunut ehdottomalta. Banyan Tree oli kätevästi rantatiellä ehkä sadan metrin päässä Cats of Gilin kissakaupasta, joten sieltä haimme ruokaa ja lattea ollessamme kissaklinikalla.

Muutoin tykkäsimme käydä Balé Sampanissa, Cafe Kecilissä ja Ikanissa. Jostain syystä Gili Trawanganin ruokatarjonta on Gili Menoa ja Gili Airia huonompi. Trawanganin ruokalistat on kai enemmän muokattu sellaiseksi, mitä siellä luullaan turistien haluavan. Ravintoloista ei löydy niin helposti tofua ja tempeä eikä indonesialaisia herkkuja.

Lue myös:
Kissaklinikan apulaisena Indonesian Gilisaarilla (2016)>>
Kaunis Ubudin kaupunki Balilla (2016) >>