Intian Varanasi on vaikuttava paikka enkä ole käynyt missään vastaavassa, joten laitan vielä kuvia Gangesin rannalta. Aiemmin laitoin jo kuvausta polttohautauspaikoista, jokailtaisesta hinduseremoniasta, vanhan kaupungin kujista ja ruoasta, mutta nyt haluan vielä näyttää lisää, millainen Gangesin ranta on rakennuksineen. Varanasi on muutoin aika tavallinen pölyinen ja likainen intialainen kaupunki, mitä nyt siellä on tavallista enemmän tärkeitä temppeleitä. Mutta Gangesin rantatunnelmat ja -näkymät ovat syy, miksi itse menin sinne ja olin vieläpä vuosia suunnitellut siellä käymistä.

• Yleiskatsaus Varanasiin, näkymät Ganges-joelle : Intian pyhä kaupunki Varanasi Gangesin rannalla >>
• Mitä ghatit ovat sekä Varanasin rannan polttohautauspaikat ja jokailtainen seremonia Gangesilla: Gangesin rannan ghatit ovat portaita autuaaseen jokeen >>
• Katso millaisia ovat vanhan kaupungin kujat lehmine, koirine ja vuohineen sekä lue miten talvi voi olla sopivin ajankohta vierailulle intialaisiin kaupunkeihin: Varanasin vanhan kaupungin kujat >>
• Vegaaniruokailu Varanasissa: Vegaaniruokaa Intian Varanasin Vegan & Rawssa >>

Gangesin varren ghatit on jaettu alueisiin, joilla veneilijät saavat tienata elantonsa. Eli tämäkin on yksi syy, miksi rantaa kävellessä joutuu koko ajan häirityksi, kun aina vain uudet miehet tulivat kauppaamaan veneretkiä. Veneretkiä kannattaa toki tehdä, jotta voi nähdä ghatit vähän kauempaa. Minä vain tein retkeni illan pimennettyä ja aamun sumussa, joten en saanut kovin hyviä kuvia veneestä käsin. Toisaalta aamusumukuvat voivat olla aika tunnelmallisia. Mutta varasin veneilyni majapaikastani, hinta oli hyvä eikä tarvinnut tinkiä.

Intia on maa, jossa aion käydä elämäni aikana vielä monta kertaa. Mutta monia syitä, miksi jotkut eivät halua sinne enää ikinä. Minua riivaa eniten häirintä. Turistina toivoisin voivani katsella ympärilleni ja laahustaa, mutta aika paljon pitää käyttää putkikatsetta ja olla huomioimatta millään lailla ihmisiä ympärilläni. Miehiä en katso lainkaan silmiin. Kuinka typeriä tilanteita onkaan, kun koitan katsoa jotain rakennusta, maisemaa tai vaikkapa tienviittaa, mutta siinä välissä seisoo silmäpari tuijottamassa minua ja usein vielä yrittäen viedä huomioni myydäkseen minulle jotain. Monesti haluaisin katsella jotain pitempään, mutta pitää jatkaa matkaa, kun en jaksa sitä kaupustelua.

Minähän en halua Intiassa astua kauppoihin tekemään ostoksia. Hinnoista neuvottelu onkin Intian toiseksi riivaavin piirre. En tarvitse mitään ja kaupustelu on hermoja raastavaa. Ellen lyhyellä vilkaisulla näe myynnissä olevan jotain tavallisesta poikkeavaa, en jää katselemaan kojujen tavaroita. Jos sitten jotain tarvitsisi, olisi upeaa löytää kauppa, jossa on hintalaput valmiina.

Joillekin jo Intian likaisuus riittää. Onhan se uskomatonta, miten sotkuista, tomuista, rähjäistä ja nukkavierua siellä voi olla. Majapaikatkin ovat sisäpuolelta niin viimeistelemättömiä, että sitä miettii että miksi. Köyhyys on syy kaikkiin näihin huonoihin puoliin. Intialaisena voisi olla vaikea miettiä pitkänäköisesti. Ajatelkaa vaikkapa juuri tehtyä rahauudistusta: yhtenä marraskuisena aamuna yhtäkkiä 500 ja 1000 rupian seteleistä tuli käyttökelvottomia kaikin muin tavoin paitsi pankkiin tallettaessa. Tämmöisen elämän epävarmuuden takia turisteilta halutaan rahat tässä ja nyt, eikä mietitä lainkaan semmoisia asioita, kuten turistien mielikuvaa Intiasta tai arvosteluja Tripadvisorissa.

Yksi turismin haittapuoli Varanasissa on se, ettei köyhimmillä ole oikein varaa tulla sinne kuolemaan. Ennen Gangesin varrella oli halpoja tai ilmaisia kuolintaloja, mutta nyt siellä on enemmän majataloja turisteille.

Varanasissa, kuten Intiassa muutenkin, oli paljon eläimiä elämässä ihmisten keskellä. Onneksi löysin netistä tietoa, että Varanasissa toimii Varanasi for Animals, jotka tekevät  hätätapauksien auttamista ja parasta ennaltaehkäisevää työtä eli koirien sterilointia ja tiedotusta kuten kouluvierailuja.