Matkailuautoreissu koirien kanssa Suomessa

Alma tykkäsi hengata kojelaudan päällä silloin kun pysähdyttiin.

Viikon matkailuautoreissu Itä-Suomessa ja Kainuussa onnistui hienosti kolmen Thaimaan koiramme kanssa heinäkuussa. Olimme varautuneet siihen, että ensimmäisen päivän jälkeen jouduttaisiin kääntymään takaisin, mikäli koirat eivät viihtyisi matkailuautossa. Jos ne vaikka olisivat tärisseet ja itkeneet. Mutta ne oleilivat ajon aikana aika hyvin, lähtivät innoissaan kävelyille ja hyppäsivät mielellään autoon takaisin ja löysivät autosta paikkansa.

Greippi ja Alma nukkumassa matkailuauton sängyllä.

Matkareittimme

  1. päivä: Joensuusta Ruunaan koskille, joka on yksi valtion retkeilyalueista Lieksassa.
  2. päivä: veneretki Ruunaalla, ajo Lieksan, Nurmeksen ja Kuhmon kautta 912-tietä myöten.
  3. päivä: ajo Suomussalmen kautta Kylmäluomalle, joka on valtion retkeilyalue 5- tien (E63) varrella.
  4. päivä: vierailu Kuusamon suurpetokeskuksella, Hossan kansallispuistoon kävelemään.
  5. päivä: käynti sadesäällä Julma-Ölkyllä ja ajoa Suomussalmen kautta 5-tietä (E63).
  6. päivä: käynti Katinkullassa ja Tiilikkajärven kansallispuistossa.
  7. päivä: ajoa takaisinpäin sadesäällä mm. Juankosken kautta.
Lexie pitkospuilla Tiilikkajärven kansallispuistossa.

Tulimme sateiden takia takaisin päivää suunniteltua aikaisemmin. Reitti ei ollut mitenkään lukkoon lyöty etukäteen ja varsinkin paluumatkalle olisi ollut vaihtoehtoja. Jos ei olisi satanut, olisimme jääneet Hossaan ainakin vielä päiväksi kävelemään. Mutta ei huvittanut jäädä päiväksi paikalleen sadetta pitämään, vaan mieluummin lähdimme ajamaan takaisin etelään, ettei tulisi niin pitkiä ajoja paluumatkalle.

Parasta matkalla oli ehkä Kuhmon jälkeinen pätkä kainuulaista luontoa, kun ajoimme itärajaa lähinnä kulkevaa 912-tietä. Metsämaiseman muutos miellytti. Tykkään vähän kärsineen näköisistä suomaisemista, kun puut näyttävät kitukasvuisilta ja tupasvillojen siementupsut pehmentävät näkymää.

Yhtämittaiset ajomatkat olivat lyhyitä ja pysähtelimme paljon jaloittelemaan. Katsastimme matkan varren paikkakunnat ja tutustuimme retkeilyalueisiin ja kansallispuistoihin koirien kanssa päiväreittejä kävellen. Varsinkin kun ollaan matkailuautolla liikkeellä, niin minua ei oikein saa tarpomaan rinkka selässä telttaa, makuupussia ja muonia kuljetellen hartiat painaumilla. Ihana on kuljeskella muutaman tunnin rengasreittejä sen sijaan.

Olimme kaikki yöt jossain pysähdyspaikoilla, emme leirintäalueilla. Peseydyimme jorpakoissa ja olimme ihan omassa rauhassamme. Rahaa meni dieseliin ja ruokiin lähinnä vain.

Miten asettauduimme autoon?

 

Lexie ja Alma pysähdystauolla.

Yleensä minä istuin etupenkillä Lexie sylissä, Alma nukkui koirankopissa ja Greippi makasi koirankopin päällä. Olimme varustaneet matkailuauton kahdella lentomatkoillakin käytetyllä koirankopilla. Loppujen lopuksi vain yksi olisi ollut tarpeen, koska Greippi oli autossa vapaana otettuaan paikkansa yhden kopin päältä, eikä liikkunut siitä minnekään. Se olisi voinut olla penkilläkin, mutta taisi tykätä kopin katosta, koska se oli hieman penkkiä korkeammalla ja siitä näki paremmin ulos. Lexie oli sylissäni, koska se makoili siinä hyvin ja koska kopassa se oli rauhaton.  Alma meni kopissa, koska se joka tapauksessa nukkui ajojen aikana, kun taas nämä kaksi muuta koiraa välillä vain ummistivat silmänsä, mutta eivät oikein nukkuneet. Kun kokeilin pitää Almaa edessä sylissäni ajon aikana, niin siihen se alkoi nukkumaan myös. Ihan sama sillä siis oli olla kopissa, kun ei kerran maisemia katsellut.

Koirien pitäisi kyllä olla joko turvavöissä tai kopissa ajon aikana samoista syistä kuin ihmiselläkin on turvavyöpakko, eli ajo-onnettomuuksien varalta. Ajattelin tässä vain koirien viihtyvyyttä. Greippi ja Lexie saattoivat kopissa ollessaan alkaa raapimaan seiniä.

Muita matkailuautoreissujani, koirilla ja ilman:

2014 heinäkuu Helsinki – Bryssel – Helsinki

2012 heinäkuu Pohjois-Karjala (koira mukana):

2012 kesäkuu Kuusamo-Ranua-Rovaniemi-Kalajoki (koira mukana):

2011 heinäkuussa Norjan Lofooteille ja Vesterålenille (kävin kesäkuussa matkailuautolla myös Etelä-Norjassa, mutta siitä ei ole juttuja):

2009 syksyllä kuukausi Itä-Euroopassa:

2008 tammikuu Uudessa-Seelannissa:

Kaksi koirien koppia ja koirat matkailuautossa.
Yksi matkan yöpymispaikoista tien varrella.
Pulahduspaikka suolammella. Miten ihania yllätyksiä sitä matkoiltaan löytääkään.
Tätä lampea kiersimme ja kipusimme rinnettä ylös koirien kanssa.

Kun poronhoitoalue alkoi, oli tiellä este, etteivät villit peurat ja porot pääsisi toistensa alueille.
Näitä kylttejä näki pohjoisessa.
Greippi ja Alma Hossassa.
Tupasvillat ovat kiva näky.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s