Mijas-vuori on helpoin patikkapaikka Aurinkorannikolla lomaileville ihan Fuengirolan ja Torremolinoksen rantojen kupeessa. Mijas Pueblon kylästä voi lähteä esimerkiksi kahden tunnin pituiselle rengasreitille vuoren rinteille, kuten me teimme helmikuussa.
Fuengirolan keskustasta kulkee bussi M122 Mijas Pueblon kylään Mijas-vuoren rinteelle 17 minuutissa päiväsaikaan noin puolen tunnin välein. Kylässä on nättejä kujia ja valkoisia taloja, mutta tärkein asia on näkymät alas laaksoon ja merelle. Se oli hieman jotain muuta kuin tavallinen kerrostalon ikkunasta avautuva maisema vastapäiseen kerrostaloon.

Bussista poistumisen jälkeen kylläkin ensin huomasin meren ja laakson sijaan näkymän kylästä vuorta kohti. Huippu oli sumun peitossa ja rinteessä oli kirkkaan vihreä notkelma. Aloin heti suunnitella, miten sinne pääsisi kävelemään. Turisti-infosta haimme kartan patikkareiteistä, niin saimme selkeämmän käsityksen matkojen pituuksista. Vaikka olin etukäteen tihrustanut netin karttoja ja tutkinut Mijaksen reittejä, niin oli eri asia voida verrata kädessä olevaa isoa karttaa edessä avautuvaan vuoren rinteeseen, kuin vain uumoilla millaiset maisemat ja korkeuserot mahtaisivat olla. Tässä yksi kuva Mijaksesta lähtevistä reiteistä, me kävelimme oikeassa alakulmassa olevan keltaisesta, sinisestä ja harmaasta poluista koostuvan rengasreitin.
Meidän oli kartan avulla helppo löytää reitin alkupää, kylästä lähti raput ylöspäin. Ensin voi suunnistaa kohti valkoista Ermita del Calvario -kappelia, mutta koska kävelimme rengasreitin myötäpäivään, kävimme kappelille vasta lopuksi matkalla rinnettä alas.

Tuo oli oikein kiva pieni kävely, välillä oltiin matalien puiden varjossa, välillä kivikkoisemmalla paljaalla rinteellä. Kasvit olivat eksoottisia ja oleellista oli välillä pysähdellä ihailemaan maisemaa. Muita kävelijöitä tuli vastaan jotain yli kymmenen. Meillä oli tennarit jalassa ja riisuin ylös noustessa t-paitasilleni, vaikka olikin helmikuun loppu ja Suomen syksyinen keli. Ihan parituntisen kävelyn lopussa alkoi ripeksiä vettä ja sopivasti ehdimme takaisin kylään lounaalle sateen ajaksi. Mijas Pueblossa ei taida olla mitään erityisen kivaa ravintolaa vegaaneille, me menimme italialaiseen ravintolaan syömään mautonta pasta pomodoroa, mutta onneksi kehtasimme pyytää ketsuppia, ei ollut espanjalaisen turistiravintolan pastakastike sitä mitä Italiassa olen saanut.
















Mijas Pueblon keskustan näkymät
Kiihkeimpänä turistisesonkina Mijas Pueblon kylä on varmasti rasittava, kun sinne tulee bussilasteittain kiinalaisia ja eurooppalaisia kävijöitä. Helmikuun lopussakin sen aisti, miten siellä poukkoili hiihtolomalla olevia suomalaisia lapsiperheitä ja isot turistibussit ahtautuivat kylään asti.






Lue samalta reissulta:
Fuengirola ei ollut mikään turistirysä >>
Pari hyvää vegaanipaikkaa Fuengirolan keskustassa >>
Espanjaan tutustuminen Fuengirolasta aloittaen >>
Muita hienoja kävelykohteita Etelä-Euroopassa:
Cinque Terre Italiassa (2013) >>
Calanquesin kapeat lahdet Provencessa (2016) >>
Calanquesin kansallispuisto Ranskan Marseillessa (2013) >>
Paklenican kansallispuisto Kroatiassa (2013) >>
Sintra-Cascaisin luonnonpuisto on rantakohde Portugalissa (2016) >>
Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! 🙂
Kiitos, näkymät olivat yllättävän mahtavat ja Mijasin kylä nätti.