Ajoreitti Bratislavasta Wienin suuntaan menee aikalailla Tonava-Auenin kansallispuiston ohi ja halusimme käyttää tämän vierailumahdollisuuden hyväksemme, koska en löytänyt muitakaan koirien kävelytyspaikkoja tuon päivän ajomatkan varrelle. En oikein saanut kaivettua Wienin seudulta tietoa Wiener Waldissa kävelemisestäkään eikä google mapsin katunäkymät toimi Itävallassa varmaankaan jonkinlaisista yksityisyydensuoja-asioista johtuen. Tämä hankaloitti muutenkin Itävallassa reissaamista, koska google mapsin katunäkymiä tiiraillen voisi etukäteen saada varmuutta sen suhteen onko joku tie liian jyrkkä tai kiemurainen meidän matkailuautollemme. Nyt me saimme näitä tietoja yhdestä karttakirjastamme, jossa on merkitty sellaisia teitä, joille ei kannata lähteä matkailuvaunun kanssa (silloin ei kannata lähteä meidän matkailuautollakaan), ja lisäksi vanhempani ovat osanneet kertoa monista teistä. 

Tonava-Auenin eli Donau-Auenin kansallispuisto sijaitsee siis Wienin ja Bratislavan välissä Tonavan molemmin puolin. Eteläpuoli oli ehdottomasti kätevämpi edetessämme reittiämme. Yritimme heti Bratislavan jälkeen hakeutua tielle numero 9 sen sijaan että olisimme jatkaneet Wienin suuntaan moottoritietä pitkin, mutta se vaikutti monimutkaiselta. Oli hyvä ja selkeä vaihtoehto ajaa E58/A6 -motaria kohti Wieniä ja kääntyä itään päin tielle 9 ennen Wienin lentokenttää. Näin saimme myös helposti ostettua vinjetin (10 e) Itävallan moottoriteille jo Slovakian puolella huoltoasemalta. Olisi sen saanut vielä viime hetkellä kaupasta rajanylityskohdastakin. 

Olin arvellut Tonavajoen rantojen olevan aika tylsät ja ehkä vähän ryteikköiset eli semmoiset, joissa viihtyvät paremmin linnut kuin ihmiset. Sitä en tiennyt, että joki oli aika kirkas ja sen rannoilla oli välillä leveästikin melkein valkoisia sileitä kiviä. Jossain kohtaa kun katsoin vastarannalle, olisi voinut kuvitella vaalean rannan olevan Thaimaan hiekkarantaa ja rannalla kasvavien puiden olevan casuarinoja. Muuten sitten ihmettelin kun rannalla olevan polun tai tien laidalla kasvoi jättibalsameja eli paukkukukkia, joita Suomessa yritetään hävittää. Itsekin tuli kesällä niitä riivittyä ja nypittyä pois kasvamasta ja leviämästä toisten kasvien kustannuksella.

Olin kartasta katsonut, että pääsemme kivasti Tonavalle Haslau an der Donaun kylästä, josta menee kevyelle liikenteelle ylityslautta joen toiselle puolelle. Luulin että olisimme voineet parkkeerata sinne rannan lähelle. Mutta tässä olisi taas kerran google mapsin katunäkymä ollut tarpeen, koska enpä olisi arvannut kylästä olevan tosi paljon pudotusta rantaan eikä niitä teitä olisi meidän autolla mitenkään voinut ajaa. Onneksi huomasimme alaspäin suuntautuvan tien ajoissa emmekä olleet jo ehtineet lähteä ajamaan navigaattorin ohjeistamana jotain jyrkkää kapeaa tietä alas rannalle. Parkkitilaa löytyi sitten opasteiden avulla vähän kauempaa.

Tonavan rannalla kulkee joen eteläpuolella kävelytiet Haslausta sekä itään että länteen, siellä voi siis käveleskellä edes ja takaisin. Lisäksi olisi ollut rengasreittinä luontopolku, joka ei kulkenut joen vartta, ks. kartta reiteistä ja niihin liittyvät ohjeet.

Tonavalla vierailu oli kiva juttu, mutta koska olimme jumittaneet jo Bratislavan kohdalla ruuhkissa päädyimme ohittamaan Wieniä klo 16 aikoihin, jolloin on varmaan tavallisestikin iltapäiväruuhkia. Nyt ne alkoivat moottoritiellä heti 9-tieltä sinne tultuamme ja ne jatkuivat ja jatkuivat. Kai siellä oli joku onnettomuus sattunut ja se sitten jumiututti tiet tunneiksi. Yöksi pääsimme vasta joskus iltakahdeksalta perille Schönbühelin Gasthaus Stumpferin leirintään. Camping Seredistä sinne oli matkaa vain jotain 240 km, mutta meillä matka kesti ikuisuuden.

Schönbühelissa olisi pitänyt rannalla leirintäalueen ja Tonavan välissä olla pieni tie (ehkä ei autoille?), jonka olin katsonut olevan hyvä koiriemme ulkoiluttamiseen, mutta tuo tiepä oli mylläyksen vallassa, koska sen ja joen väliin rakennettiin tulva-aitaa. Kävelimme sitten Schönbühelin linnan suuntaan ja siitä kukkulalle, mutta ei ollut hyvät kävelyt siellä ollenkaan. Pois ajaessa huomasimme, että olisi pitänyt lähteä toiseen suuntaan, jossa tulva-aitatyöt loppuivat ja rannan myötäisesti olisi kulkenut kivan oloista polkua.

Aamulla ajaessamme Schönbühelistä Melkin kautta isolle tielle näimme tien vieressä myös kukkulalla jättimäisen keltaisen hienon rakennuksen. Se olisi ollut Melkin luostari. Semmoisia kaikkia kohteita matkamme varrella olisi, mutta emme mitenkään ehtisi niissä käymään. Tai eihän meillä ole mitään kiirettä, kissamme Billy tulee Malagaan vasta kuukauden päästä, mutta jotenkin sitä vähän haluaisi perille. Vaikka voisin minä näin tien päälläkin asua kuukausia, kunhan oltaisiin useampia öitä aina samoissa paikoissa.

Reissu matkailuautolla kolmen koiran kanssa Suomesta Espanjaan. Vältämme kaupunkeja, kyliä ja ihmisvilkkaita kohteita ja suuntaamme luontoon kävelemään. Reitti Baltia, Puola, Slovakia, Itävalta, Italia, Ranska ja Espanja.

Lue kaikki tämän matkan jutut >>