Bouziques Ranskassa pysähdyspaikkana matkalla Espanjaan

Purjevene Thaujärvellä.

Ranskan Välimerenrannikko on loma-aluetta ja siksi leirintäalueitakin löytyy hyvin. Me ajoimme Cassisista niin pitkään kuin helteessä jaksoimme ja lopulta ajomatkan aikana etsin lähimmän leirintäalueen, joka vaatisi mahdollisimman vähän poikkeamista reitiltä A9-tieltä. Ajoimme Montpellierin ja Béziersin välimaille Bouziquesiin, joka on ison Thaujärven rannalla. Tuota järveä ja Välimerta erottaa vain kapea maakaistale. Sekä tuon järven että meren rannoilla on isompi lomakohde Sète. Muistan lukion ranskanopettajani sanoneen tuon Languedoc-Roussillonin rannikon olevan enemmän ranskalaisten loma-aluetta, kun ulkomaiset turistit suuntaavat Nizzaan ja Saint-Tropeziin.

Rantapolku, jolle leirintäalueelta pääsi suoraan.

Bouziquesissa oli Camping Lou Labech ja siellä oli onneksi meille tilaa, vaikka paikka vaikuttikin suositulta. Taas pääsimme paikkaan, jossa leirintäalueen ja järven tai meren välissä kulki kävelypolku, jolla oli hyvä ulkoiluttaa koiriamme. Järven rannalla useimmissa kohdissa oli levää, mutta löysimme koirille pulahduspaikkojakin. Rantapolku oli siten vaihteleva, että välillä oltiin rantakaislojen siimeksessä ja välillä oli aloeta ja viinipuskia, välillä mäntyjä ja hiekkarantaa.

Muuta emme Bouziquesista nähneetkään. Pari kertaa kun yritimme kävellä rantaa pitkin kohti kylää päätimme kääntyä takaisin vapaina olevien koirien takia. Eli ei mitään tietoa millainen itse keskusta olisi ollut. Mutta tuo leirintäalueen seutu taloineen vaikutti autiolta, joten tuli sellainen olo, että siellä olisi vain ihmisten loma-asuntoja. Auringon porotus ja vaaleanruskeiksi rapatut talot toivat välimerellisen fiiliksen.

Leirintäalue Lou Labech näkyy tässä hämärällä alueella auringonlaskun alla.

Vietimme Suomea lukuun ottamatta matkalla jokaisen yön leirintäalueella. Latasin kyllä puhelimeeni Park4Night -sovelluksen, jonne sen käyttäjät ovat laittaneet merkintöjään heille kelvanneista yöpymispaikoista. Koin kuitenkin paikkojen tiirailun tuolla sovelluksella työlääksi ja aikaa vieväksi. Toki leirintäalueidenkin kohdalla minun piti saksalaisen leirintäaluekirjan lisäksi etsiä paikkoja myös netistä ja samalla yrittää selvittää, onko kohde siihen aikaan vuodesta auki ja sallivatko he koiria. Mutta koska matka stressasi varsinkin minua, niin meille olisi ollut aika iso juttu, jos jonain yönä joku olisi tullut koputtelemaan ovellemme. Maksoimme siis mielellämme turvallisuuden tunteesta, sähköpaikasta, suihkuista, vessatiloista ja tiskauspaikoista. Yleensä valitsin leirintäalueemme myös sen mukaan miten hyvältä niissä näytti mahdollisuudet koirien ulkoiluttamiseen.

Lexien matkustuspaikka autossa on pelkääjän ja kojelaudan välissä, johon saimme mahtumaan kokoontaitettavan patjan. Oli suuri helpotus, ettei matkustaessa tarvinnut pitää Lexietä sylissä juuri ollenkaan. Takana se ei oikein kykene matkustamaan, koska sillä on niin kova vahtaamisen tarve. Tässä on ote hieman herpaantunut.

Etukäteen minua oli kylläkin askarruttanut, että olisivatko leirintäalueet liian rauhattomia paikkoja koirillemme, jotka aikaisemmilla reissuillamme Suomessa olivat urisseet öisille ohikulkijoille ja häirinneet siten yöuniamme. Mutta nyt ne olivat leirintäalueilla aika rauhassa. Eikä Euroopasta ehkä ole niin kovin hyvin löydettävissä rauhallisia syrjäisiä paikkoja parkkeerata yöksi vuoristoalueita lukuunottamatta, mutta niille emme autollamme pääse. Park4Nightissa yleensä meille jokseenkin soveltuvat paikat vaikuttivat olevan moottoriteiden kupeissa. Ja tosiaan, meidän reissuumme ei olisi mahtunut semmoista, että yöllä olisi joutunut heräämään parkkipaikalla, jonka olisivat vallanneet mopolla päristelevät nuoret. Meillä oli liian tiukka aikataulu, vaikka matkamme perille kestikin 27 päivää.

Reissu matkailuautolla kolmen koiran kanssa Suomesta Espanjaan. Vältämme kaupunkeja, kyliä ja ihmisvilkkaita kohteita ja suuntaamme luontoon kävelemään. Reitti Baltia, Puola, Slovakia, Itävalta, Italia, Ranska ja Espanja.

Lue kaikki matkan jutut >>

Lue kaikki Ranska-jutut >>

Meille oli supertärkeää päästä ulkoiluttamaan koiriamme rauhaisissa ympäristöissä aamuisin ja iltaisin. Nämä kävelyt toimivat myös usein ainoina hetkinämme, kun tutustuimme vierailemiimme paikkoihin.

Alueella on viininviljelyä.
Ihanaa päästä syömään viikunoita. Eivät ne ole kaupoissa tosi edullisia Etelä-Euroopassakaan, kai ne ovat niin nopeita menemään huonoiksi ja herkkiä hedelmiä muutenkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s