Vaikka minulle ja puoliskolleni ei tällä reissulla tullutkaan uusia maita bongattua, oli meidän koirille nämä kaikki ihan uusia. Toki suunnilleen kaikki vierailukohteemme ja leirintäalueet oli minullekin ennennäkemättömiä, eli koko ajan oli ihan tuoreita maisemia. Vaikka en ole Euroopan kansallispuistoja mitenkään kierrellyt, oli tämä minulle jo kolmas vierailu Calanquesin kansallispuistossa Marseillen eteläpuolella. Nyt vein perheenikin sinne katselemaan maisemia.

Olin jo etukäteen suunnitellut, että menemme Cassisiin kahdeksi yöksi, jotta pääsemme rauhassa välipäivänä kävelemään Calanquesille. Suuntasimme siis Camping Les Cigalesiin, joka taitaa olla Cassisin ainut leirintäalue. Onneksi se ei sijaitse ihan rannalla, koska sitten olisi meillä taas ollut vaikeuksia automme kanssa. Aix-En-Provencen suuntaan menevä moottoritie kun sijaitsee aika paljon meren pintaa korkeammalla ja Cassisin kaupunki sijaitsee melko lailla rinteellä.

Jatkuva matkustaminen väsytti tässä vaiheessa ja tuntui että aina oli koirien kävelyttämistä, pientä siivoamista ynnä muuta askaretta. Emme käyneet lainkaan Cassisin keskustassa rannalla, vaikka puoliskoni koitti sinne ensimmäisenä iltana vähän suunnata. Sinne on kuitenkin melko lailla matkaa ja paluu olisi sitten ylämäkeä. Minä olin Cassisissa käynyt kesällä 2016, jolloin näin rannan ja vähän maisemia matkalla Port Miouhun, joka on oikeastaan itäisin Calanqueseista, jotka ovat kai noita kapeita lahtia, ikään kuin pieniä vuonoja kukkuloiden keskellä.

Calanquesilla kävelemässä koirien kanssa

Taas kerran jännitti matkailuautolla ajaminen. Cassisin ja Marseillen välinen tie on vähän semmoinen maisemareitti, vaikka ensimmäisenä iltanamme kävimme tien alkua tarkistamassa ja näytti että siellä oli selvä kello viiden ruuhka töistä palaavien takia. Kyllä sen silti pääsi aika hyvin ajamaan, joitain levikkeitä oli turvana. Ajoimme Luminyn yliopiston parkkipaikalle, siellä on oikein suuri parkkialue, jonne luulisi aina mahtuvan. Aiemmilla reissuillani olin lähtenyt kävelemään toisesta paikasta ihan yliopiston rakennusten luota kohti Sugitonin lahtea, mutta parkkipaikalta lähti pidempää reittiä kaartava tie, jota me lähdimme taapertamaan. Takaisin tulimme kyllä sitten yliopiston kautta, kun halusimme lyhyemmän reitin.

Tarkoituksenamme oli vähän niinkuin kävellä hienolle Sugitonin lahdelle, mutta tyhmyyksissämme otimme liian vähän vettä mukaan. Koirammehan joivat vedestä suurimman osan ja nyt niillä oli kovasti jano. Oli muutenkin liian kuuma patikoida koirien kanssa eli syyskuun lopussakin voi käydä niin. Kävimme näköalapaikalla, tai minä itse asiassa jäin koirien kanssa kauemmas varjoon odottelemaan, niin puoliskoni sai ensikertalaisena käydä katselemassa maisemia. Sitten lähdimme takaisin autolle. Greippi-koiramme oli ehkä jo alunperin näyttänyt pieniä vastahankaisuuden merkkejä ja kannoin sitä loppumatkasta. En tiedä oliko sen mielestä liian kuuma kävelyyn vai polkujen pikkukivet ikävän tuntuisia anturoiden alla. Se jäi vähän mysteeriksi, että mikä tarkalleen oli. Sillä taisi olla enemmän jano kuin muilla koirilla ja loppumatkasta se oli vähän hutera. Greippi on siis semmoinen koira, joka alkaa joskus aina pilkkimään ja sen unen tarve on suurempi kuin muiden koiriemme. Kastelimme häntä ja huolestuin tietysti ettei olisi mitään lämpöhalvausta. Mutta Greippi oli ok kunhan pääsi nukkumaan.

Matkailuautolla kaikki otimme parin tunnin torkut, Greipille ne varsinkin maittoivat. Hengasimme siinä kai useammankin tunnin, kunnes lähdettiin uudestaan kävelemään niin että Greippi sai jäädä autoon lepäämään, ikkunat meillä oli tietysti niin auki kuin voi. Meillä ei ollut mitään kunnon karttaa enkä netistäkään löytänyt semmoista polkukarttaa, josta olisi ollut apua. Käytin ihan vain google mapsin satelliittinäkymää, tällä kertaa se oikeastaan toimi siinä, että voitiin nähdä mikä tienhaarojen polku johti suunnilleen minnekin. Lopulta Alman ja Lexien kanssa käveltiin kahden tunnin lenkki ja päästiin nyppylälle katsomaan merta. Takaisin Cassisiin ajettiin auringonlaskun aikaan, mutta emme halunnet jäädä minnekään levikkeelle sitä katselemaan, jotta sokkeloiselle leirintäalueelle tullessa ei olisi jo ihan pimeää. Siellä olikin hieman hankalaa peruuttaa autoa kohdilleen, kun autopaikkoja rajasi pensaat. Hieman turhan isot pensaat ja karsimattomat puut muutenkin ihmetyttivät joillain leirintäalueille, mutta kai Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa annetaan kaiken rehottaa, kun kerrankin jokin kasvaa karussa maassa.

Cassisissa käyminen lisäsi ajomatkaamme kyllä sen verran, että mietin oliko se sen arvoista. Varsinkin kun Calanquesilla käydessä oli niin kuuma, ettei siellä saatukaan kävelyä niin paljoa kuin olisi ollut kiva. Mutta eipä tätä voinut etukäteen tietää.

Lähtöpäivänä posotimme moottoritietä pitkin ohi Aix-En-Provencen ja Camarquen alueen. Yritin etukäteen selvittää, että kannattaisiko Camarquella käydä ja minne siellä pitäisi ajaa, jos sinne menisi. Vaikutti siltä, että se on vaan semmoista tasaista suistoaluetta ja kyseenalaistin näyttääkö siellä yhtään hienolta. Flamingoja olisi toki ollut kiva nähdä, mutta en tiedä olisiko Parc Ornithologique du Pont De Gau ollut hyvä paikka niitä nähdä. Vaikka flamingot voivat sieltä kai ottaa vaan ja lentää minne haluavat, oli jotkut netin arviot eläintarhamaisuudesta kertovia. Camarquella kai yksi juttu on ajaa ihan sinne isoille hiekka-alueille ihmettelemään, mutta sitä ei tietenkään meidän autolla olisi voitu tehdä. Ottaisin siis mielelläni vastaan vinkkejä siitä, että kannattaisiko sinne seuraavalla kerralla  mennä, ja jos niin minne.

Camping Les Cigalesissa syyskuun lopussa leiriytyminen maksoi 27,66 euroa/yö.

Aiemmat jutut tuolta seudulta:
Calanquesin kapeat lahdet Provencessa (2016) >>
Cassisin rantakaupunki Provencessa (2016) >>
Calanquesin kansallispuisto Marseillessa (2013)>>
Marseillessa vahingossa jalkapallokisojen aikaan (2016) >>

Reissu matkailuautolla kolmen koiran kanssa Suomesta Espanjaan. Vältämme kaupunkeja, kyliä ja ihmisvilkkaita kohteita ja suuntaamme luontoon kävelemään. Reitti Baltia, Puola, Slovakia, Itävalta, Italia, Ranska ja Espanja.

Lue kaikki matkan jutut >>

Lue kaikki Ranska-jutut >>