Murcia on pieni Espanjan itsehallintoalue Valencian ja Andalusian välissä ja siellä on myös sen niminen kaupunki. Ajoimme Valenciasta sisämaan reittiä Murcian kaupungin ohi välttääksemme rantatien Torreviejan ja Cartagenan kohdalla, ja käännyimme heti Murcian jälkeen moottoritieltä kohti rannikkoa. Ehkä seuraavalla kerralla haluan nähdä maaston myös Torreviejassa ja Cartagenassa, koska niiden eteläpuolella oli aika jännän näköistä. Toki oli jokin vuorikin, jonka läpi mentiin tunnelissa, mutta muuten oli semmoisia harmaita kumpuja. Vähän semmoista kuumaisemaa.

Leirintäalueemme Bellavista sijaitsi Aguilasissa, mutta emme taaskaan käyneet itse kaupungissa laisinkaan. Näimme vain leirintäalueen ja kävelymaastoa ihan sen lähistöllä. Meitä hämmensi tien toisella puolella oleva muurein ympäröity tontti, jossa sisäpuolella kasvoi palmuja ja muurit oli maalattu graffitein. Leirintäalueen työntekijä sanoi, että se on vain talo. Meitä kyllä jäi mietityttämään, että mikä talo se silti oikein oli. Muurit saavat aikaan uteliaisuutta. Siinä ihan lähistöllä oli myös rakennus, joka oli kai joskus toiminut discona, mutta tyhjilleen jäätyä se oli vallattu asuinkäyttöön ja siitä tuli Isla Bonita -kollektiivi. Rakennuksen omistaja eli joku pankki halusi kuitenkin valtaajat sieltä pois, joten se hoiti talon ikkunat rikki ja takan umpeen. Puolisoni kävi siellä katselemassa ja tapasi talossa edelleen asuvan valtaajan.

Leirintäalueen lähin ranta oli koiraranta ja siinä vieressä oli Espanjan sisällissodan aikaiset ampumapaikat. Lähinnä tuolla vain kävelimme ja katsoimme auringonlaskun ja auringonnousun. Niiden päivittäiset katsomiset ovat olleet tavoitteeni tällä matkalla ja perillä myös Espanjassa. Auringonnousujen katsominen on Espanjassa siitä Suomea helpompaa, että aurinko nousee täällä aika myöhään, koska maa on laittanut itsensä sellaiselle aikavyöhykkeelle.

Águilasin alue vaikutti olevan jotain ihan muuta kuin Aurinkorannikko. Siellä oli tyhjää ja avaraa, ei ollut niin korkeita vuoria, mutta silti kumpuilevaa maastoa. Kun katsoin Águilasin kaupungin takaa nousevaa aurinkoa, niin ihmettelin kovasti horisonttia. Oletan, että siellä näkyi kaukana Cartagenan eteläpuolella olevat vuoret. Ne näyttivät olevan aika korkeat ja röpelöiset ja nousevan suoraan merestä. Katselin jälkeen päin kartasta ja arvelen näyn olleen mahdollinen. Muutenkin Águilasin keskustan kohdalla on rosoinen kukkula, jonka päällä on Castillo de San Juan de las Águilasin linna. Siinä vieressä on myös toinen niemi sekä karkeapintainen saari.

Leirintäalue Bellavista alkoi jo vaikuttaa sellaiselta, että jotkut ehkä viettävät siellä koko talven. Mielestäni leirintäalue-elämä on aika tiivistä elämää ja jotenkin yksityisyyden määrä tuntuu siellä melko vähäiseltä. Minun mielikuvani kunnon matkailuautoilijoista on se, että he ovat tyytyväisiä kunha vain saavat laitettua retkituolinsa auton viereen aurinkoiseen paikkaan. Ihailen aina ihmisiä, jotka pystyvät esimerkiksi vain istumaan parvekkeella ja katselemaan. Että miten voi vain olla ja katsella. Se on semmoista rauhassa ottamista, mitä voisi olla hyvä oppia. 

Semmoinen huomio muuten, että mitä pohjoisempana Euroopassa olimme, sitä enemmän saimme pestä auton isoa tuulilasia. Espanjassa huomasin, etten ollut pessyt sitä ainakaan viikkoon. Toki tuulilasissa oli kuolleita hyönteisiä, mutta kovin paljon vähemmän kuin pohjoisempana. Onko etelässä vähemmän lenteleviä hyönteisiä? Siellä muutenkin kuivempaa ja maa kuolleempaa, niin onko Etelä-Eurooppaa myös hyönteisiltään vähäisempää?

Reissu matkailuautolla kolmen koiran kanssa Suomesta Espanjaan. Vältämme kaupunkeja, kyliä ja ihmisvilkkaita kohteita ja suuntaamme luontoon kävelemään. Reitti Baltia, Puola, Slovakia, Itävalta, Italia, Ranska ja Espanja.

Lue kaikki matkan jutut >>

Lue kaikki Espanja-jutut >>