Torre del Marin ranta Malagan pohjoispuolella

Tavallista hienompia rantatuoleja Torre del Marin rannalla. Ei siis kalja- tai virvoitusjuomamerkkien mainosvarjoja.

Vietimme matkailuautoreissun viimeisen ja 26. yön Torre del Marissa Malagan pohjoispuolella. Oikeastaan yllätyin, että Murcian Aguilasin jälkeen olimmekin seuraavana päivänä melkein jo perillä. Emme kuitenkaan posottaneet perille asti, koska emme olleet vielä sopineet avainten saamisesta ja talon luovutuksesta. Meistä oli myös kiva viettää vielä viimeinen ilta Torre del Marissa, koska emme arvelleet sinne tänä talvena kuitenkaan enää menevämme.

Moottoritie kukkuloiden halki, koska Andalusian rannikko taitaa olla jyrkkää.

Matkalla Murciasta Andalusiaan katselin uteliaana tätä Espanjan itsehallintoaluetta, josta olisi tuleva meidän seutuamme. Murcian Aguilasin tienoon jännät kuivat maisemat jatkuivat Andalusian puolella, jossa olisi ollut Cabo de Gatan luonnonpuisto. Se on Euroopan kuivin paikka ja kiinnostaisi minua erilaisuudellaan, mutta me kuitenkin ohitimme sen. Emme jaksaneet enää poiketa reitiltämme enkä minä stressata sen suhteen, että millaisia Cabo de Gatan tiet ovat.

Koitin ottaa auton ikkunasta kuvaa muovitetuista viljelmistä. Hurjimmiltahan ne näyttää ylhäältä päin kuvattuna.

Cabo de Gatan sijaan näimme sitten Almeriaa ennen ja jälkeen olevat muovilla päällystetyt viljelyalueet. Olin jo etukäteen ihmetellyt näitä valkoisten neliskanttien peittämiä alueita  google mapsin satelliittinäkymästä. Tuolla viljelytyylillä on oma nimensäkin, plasticultura tai plasticulture. Kyllähän se pistää miettimään, että saadaksemme vihanneksemme ja hedelmämme täytyy tuollaisia maa-aloja peittää muoviin. Tuohan on tosi kuivaa aluetta ja kaiketi koko Andalusia menetti metsänsä jo Kolumbuksen aikoihin, kun metsät hakattiin laivoiksi. Että kai viljelykset pitää peittää, jotta kosteus ei heti haihtuisi. En nyt tunne tätä viljelytapaa, mutta ei se minua kauhistuta samalla tavalla kuin se, miten maa-alaa maailmalla käytetään rehuksi sellaisille eläimille, jotka viettävät surkean elämänsä ihmisten ruoaksi kasvamista varten.

Torre del Marissa on kävelykatu heti hiekkarannan takana.

Torre del Marissa oli leirintäalue (camping Torre del Mar) oikein hyvällä paikalla, koska se oli lähellä rantaa ja kaupunkia. Hiekkaranta oli jo juuri sellaista, mitä Aurinkorannikolta voikin odottaa, vaikka tämä ei siis ole vielä Costa del Solia, vaan se sijaan tämä ranta-alue Andalusiassa on nimeltään Costa Tropical.  (Korjaus: sittenkin Torre del Mar on Costa de Solia, Costa Tropical alkaa vasta vierestä Granadan provinssin rannikolta, Torre del Mar kuuluu Malagan provinssiin.) Ranta oli leveä ja siellä oli joitain rantabaareja. Jossain Fuengirolassa ei taida olla rantahiekalla tällä tavalla rantabaareja ja kävelykadun varrella ne taisivat olla enemmänkin ravintoloita. En ole siellä käynyt kuin talvella. Minä kun olen tottunut Thaimaan rantojen mahtavuuteen siinä, että rantabaarit ovat rentoja paikkoja aivan hiekkarannan tyvessä. Toisaalta monilla suosituimmilla massaturismirannoilla ravintolat ovat joko autojen täyttämän rantatien toisella puolella tai ne ovat rumia ja tunnelmattomia hökötyksiä (lue mielipiteeni esim. Hua Hinin, Pattayan ja Jomtienin, Ao Nangin ja Patongin rannoista). Tulen aina maailmalla vertaamaan rantameininkiä esimerkiksi Koh Lantaan, jossa se on mielestäni sellaista kuin pitääkin.

Torre del Marin rannan kerrostalot ovat kai aika tuttua Aurinkorannikon näkymää. Eivät mitään erityisen kivoja, mutta eivät kauheitakaan.

Torre del Marin hiekkarannan takana kulkee kävelytie puistoineen ja ravintoloineen. Pysähdyimme juomille yhteen ravintolaan ja mietin onkohan myös sesonkina rantabaareissa palvelu yhtä hankalaa. Varsinkin ulkomaalaisten on hieman hankala tehdä tilausta, jos baarissa ei ole listaa juomista. Tämä saman ilmiön huomasin myös tämän reissun loppupuolen leirintäalueilla. Jos tarjoilija ei puhu englantia eikä itse puhu espanjaa, ei siinä paljoa keskustella valikoimasta. Ja tiskeillä olen huomannut, ettei sekään ole henkilökunnasta ihan normaalia, jos yritän kurkkia mitä heidän jääkaapeissaan on. Espanjalaisille kaikenlainen jutustelu on kai nautinto, joten ehkä heidän mielestään on kivempi kysellä ja selitellä kuin tuppisuuna lukea listaa ja tilata sen perusteella.

Kasvisvarras Himalayassa. Tällä oli jokin espanjalainen nimi, koska se oli vegaaniversio jostain perinteisestä tapaksesta. Nämä olivat ihan vain kuivatuista soijapaloista tehtyjä palleroita, jotka olivat hyvin maustettuja eivätkä olleet erityisen rasvaisia.

Rannan Paseo Maritimo -kadun takana oli heti kaupungin keskusta kävelykatuineen. Tapoimme siellä aikaa odottaessamme kasvisravintola Himalayan avautumista kello 19.30. Mielestäni on hieman riskaabelia nimetä ravintola Himalayaksi, koska siitä saa vaikutelman pelkkää nepalilaista ruokaa tarjoavasta paikasta Himalayassa oli kuitenkin kaikenlaista muutakin. Siellä oli salaattivalikoimaa, burgeria, vegaaniversioita perinteisistä tapaksista ja mitähän kaikkea. Tarjoilija, joka oli varmaan myös omistaja, puhui hyvää englantia ja oli hyvä tyyppi. Ruoastakin tykkäsimme. Otin mangosalaatin, jota sai nyt kun alueella (Malagan provinssin Axarquia) oli mangoaika. Otin myös ruusuvesilassin kun kerrankin sellaista sain (Intiassa en ole saanut lehmänmaidotonta lassia koskaan) sekä tapaslistalta vartaan. Matkaseura kokeili paikan burgeria.

camping torre del mar puisto
Meitä kummastuttanut tyhjä alue leiritäalueen vieressä oli hyvä koirien ulkoiluttamiseen. Hiekkarannalle ei saanut mennä, mutta etäämpänä toisen leirintäalueen luona olisi ollut koiraranta. Meille oli liian kuuma kävellä sinne.

Camping Torre del Marissa oli myös se hyvä puoli, että sen vieressä oli laaja ja tyhjä nurmikenttä, jossa oli hyvä kävellä koirien kanssa. Meitä oikeastaan ihmetytti miksi tuo alue oli rakentamaton. Kentän toisella puolella oli kerrostaloja ja samoin heti leirintäalueen toisella puolella. Illalla kentälle tuli lampaita, joten meidän piti hipsiä pois etenkin koska siellä missä on lampaita on myös lammaskoiria vapaana.

Reissu matkailuautolla kolmen koiran kanssa Suomesta Espanjaan. Vältämme kaupunkeja, kyliä ja ihmisvilkkaita kohteita ja suuntaamme luontoon kävelemään. Reitti Baltia, Puola, Slovakia, Itävalta, Italia, Ranska ja Espanja.

Lue kaikki matkan jutut >>

Lue kaikki Espanja-jutut >>

Rantabaari.

Kävelykatu Torre del Marissa.

Kuvasin kukkasia kävelykadulla.
Ravintola Himalayan toinen sisäänkäynti, toinen oli Paseo Maritimolla.
Himalayan kasvisburgeri.
Ruusuvesilassi.

 

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s