Koukku-Äijän polku sijaitsee yli 26 km päässä Ranuan keskustasta. Ensin ajetaan Rovaniemen suuntaan, käännytään Simoon menevälle tielle ja sitten Raiskion kohdilta pitää suunnistaa pikkuteitä pitkin lähtöpaikalle Koukkujärven lähelle.
Kävelin koirieni kanssa Koukku-Äijän polkua vain sen puoleen väliin noin 4 km päähän. Aloitimme kävelemisen reitin itäpäästä eli Hermolantie 4:n lähtöpaikasta, jatkoimme Koukku-Äijän kämpälle asti ja kävelimme takaisin. Katso Koukku-Äijän polun opaskartta >>
Autoille ei ole parkkipaikkaa Hermolantiellä, joten teiden viereltä pitää löytää sopiva paikka. 
Polun lähtöpaikka löytyi helposti. 
Ehkä 100 metrin päästä jouduin ihmettelemään, minne polku katosi. Se joten kuten löytyi pöheikön ja ojan takaa.
Jos olisin ehtinyt tuonne toisenkin kerran, niin olisin aloittanut Alkulantie 15 lähtöpaikasta ja kävellyt sieltä Koukku-Äijän kämpälle. Autolla pääsisi myös lähelle Koukku-Äijän kämppää, en tosin tiedä miten hyväkuntoista tietä.
Meiltä kesti menomatkalla jopa 50 min päästä pitkospuiden äärelle. Harhailin vähän, kun aina ei ollut polun merkkejä, joita ilman oikeaa polkua ei tosiaankaan voi löytää, koska alkumatkalla oli muitakin hiekkateitä ja metsäpolkuja. Pitkokset eivät mene kuten tässä kartassa on esitelty, vaan ne alkoivat paljon myöhemmin. Pitkospuut olivat välillä aivan hajalla ja kerran ne loppuivat keskellä suota, jolloin otin kengät pois jalasta ja kävelin paljain jaloin suolla. Polkua taisi ylläpitää kyläyhdistys tms., paljon kuitenkin kiitoksia, että tällainenkin polku on tallattavissa!
Hajanaiset pitkospuut. 
Tässä pitkopuut vain loppuivat. Olivatkohan uponneet suohon? 
Piti kävellä hetki ilman lenkkareita. 
Koukku-Äijän kämppä sisältä. 
Huussi pitkospuiden päässä. 
Suhankojoki.
Reitin puolivälissä on Koukku-Äijän kämppä Suhankojoen rannalla. Se on autiotupa, mutta ei siellä tainnut olla mitään laveria nukkumiseen. Sieltä palattiin takaisin.
Tutustu Ranuan seudun retkeilyreitteihin Ranuan kunnan sivuilla >>
Lue myös:
reissaustajaruokaa.com 
Kivalta näyttävä polku ja varmasti rauhallinen. Hieman harmi, että niin monet luontopolut ovat päässeet Suomessa varsin huonoon kuntoon. Tätä ongelmaa näkyy usein kansallispuistoissakin ja monissa vähemmän tunnetuissa kohteissa ongelma on vielä pahempi.
Välillä olen miettinyt, että olisiko millainen kesätyö rakennella pitkospuita, ja ajatellut jos opettelisinkin pätkän tekemään.