Korouoman kanjoni kesällä

on

Korouoman kanjoni tai rotkolaakso on kuuluisin talvisten jääputoustensa vuoksi, mutta se on loistokohde kesäisinkin, jolloin voi nähdä vesiputouksia ainakin sateiseen aikaan. Se on ehkä upein paikka, missä olen Suomessa käynyt. Ainakin se yllätti korkeuseroillaan ja jylhyydellään.

Hienoimman näköalan löytää, kun hieman poikkeaa Piippukalliolle menevältä reitiltä. Tällä kohdalla on aiemmin ollut jokin puusta rakennettu tasanne, joka on purettu.

Korouoma sijaitsee Posiolla Etelä-Lapissa. Kanjonilla on pituutta jopa 30 km ja on ollut mahdollista vaeltaa 26 km pituinen reitti kanjonin myötäisesti Koivuköngäkseltä (Rovaniemi-Posio -tien 81 lähellä) Lapiosalmelle (Ranua-Posio 941-tien varrelle). Kesällä 2021 reitti kuitenkin lyhentyi 20 km pituiseksi, koska Pirunkirkon silta reitin pohjoisosassa poistettiin. Eli kesällä 2021 pääsee vaeltamaan pitkän matkan vain Saukkovaarasta Lapiosalmelle.

Näkymä Hannunkalliolta, joka on kartassa ainut näköalapaikaksi merkitty paikka. Tänne on Saukkovaaralta ehkä jotain 1 km matka, jos lähtee Koronjää-reittiä myötäpäivän suuntaisesti.

Kanjonin myötäisen pitkän reitin sijaan suosituin polku taitaa olla 5 km pituinen Koronjää-niminen rengasreitti Saukkovaaran pysäköintialueelta käsin. Talvisin tuon reitin varrelta pääsee näkemään kolme jääputousta, en vain tiedä pidetäänkö polku kävelykelpoisena lumiseen aikaan. Kesällä Koronjään reitti on oikein hieno. Ensin reittiin kuuluu laskeutuminen Saukkovaarasta alas kanjonin pohjalle Korojoelle. Suunnilleen puolet reitistä meneekin melko tasaisessa maastossa joen vieressä, jossa voi ihailla kanjonin länsilaidan jyrkkiä avokallioita. Lopuksi on sitten taas ylämäkeä takaisin kohti Saukkovaaraa.

Hienoimmat näkymät ovat kuitenkin Koronjää-reitiltä poikkeavalla Piippukalliolle menevän polun varrella. Jos aloittaa Koronjään kävelyn vastapäivään, tulee alhaalla vastaan laavupaikat. Sieltä pääsi aiemmin kohti kanjonin pohjoispäätä Koivukönkäälle, mutta polku sinne on nyt suljettu. Sen sijaan, että kanjonilaavuilta lähtisi heti jatkamaan Koronjää-reittiä, voikin mennä joen yli ja lähteä kapuamaan jyrkkää Piippukallion polkua ylös. Tuon polun varrella on pari näköalapaikkaa, joilta näkee upeimmat maisemat kanjonille.

Näkymä Piippukalliolle menevän reitin varrelta, kun hieman poikkeaa polulta. Tälläkin kohdalla on aiemmin ollut puinen näköalatasanne.
Kuva Piippukallion reissulta.

Piippukallion kautta pitäisi olla ihan rengasreitti (5 km) nimeltä Piippukallion pihaus, mutta en huomannut sellaista , menin vain saman polun ylös laavulle ja alas joelle edestakaisin.

Alma korkealla Piippukallion laavupaikalla.
Kallioseinämää Piippukallion laavupaikan lähellä.

Koronjään rengasreitin ja Piippukallion lisäksi olisin voinut mennä katsomaan Koivuköngäksen putousta pohjoisempana. Sinne on pääsy Rovaniemi-Posio -tieltä. Lisäksi olisin voinut kävellä rotkolaakson eteläosassa, mikä olisi helppoa, koska Ranua-Posio -tien varrella on pysäköintipaikka opasteineen. Maasto näytti sielläkin kivalta Lapiojärven retkeilukeskuksen lähellä ja ajomatkalla Latvajärven kämpälle, josta esittelyä alempana.

luontoon.fi/korouoma

Kuvat Koronjää-reitiltä:

Putous polun varrella, kun laskeutuu Saukkovaarasta alas joelle ja laavuille Koronjää -reittiä vastapäivään mennessä. Myötäpäivään mennessä tämä on sitten ihan matkan lopussa.
Vesiputous Ruskea virta -nimisen jääputouksen kohdalla elokuussa. Pari viikkoa aiemmin jääputousten kohdalla ei ollut juuri mitään, mutta tämän kuvan otin seuraavalla kerralla, kun oli sateisempaa.

Latvajärven vuokrakämppä

Vuokrasin Latvajärven vuokrakämpän Lomarenkaan sivuston kautta. Onhan miljöö oikein hieno ja olisi ollut kiva viettää siellä pidempikin aika kuin yksi sateinen ilta ja yö. 100 euron hinta yhden yön viipymisestä tosin tuntuu aika kohtuuttomalta sähköttömästä ja vedettömästä pikkumökistä. Hinta tulee edullisemmaksi, jos yöpyy pidemmän ajan.

Tie 300 metrin päähän kämpästä oli todella kivinen ja siinä oli isoja lammikoita. Oli aika jännittävää ajaa pakettiautolla tuota tietä, kun ei tiennyt millaiseksi tie vielä muuttuu. Yksi pieni ylämäki oli erityisen vaikea, kun valunut vesi oli kuluttanut sen. Lopuksi käveltiin vielä kuhmuraisempaa tietä perille mökille. Ohjeissa tuo Ranua-Posiolta -tieltä lähtenyt pikkutie oli nimeltään Kuuleantie, mutta Google Mapsissa lukee Vohontie.

Elokuussa tuolloin oli tosi viileä ja sateinen keli ja mietitytti, miten saadaan mökki lämpimäksi. Kamiina kuitenkin lämmitti mökin hetkessä, kesti vain saada tuli aikaiseksi.

Aivan kämpän vierestä kulkee Korouoman kanjonin myötäinen 26 km pituinen polku. Sitä olisi ollut kiva kävellä, jos olisi ollut aikaa.

2 Comments Lisää omasi

  1. Käytiin ihailemassa itsekin Korouman kanjonia viikko sitten, ruskan värit olivat erittäin kauniita. Upea kohde ja kyllä tuo Koronjää pitäisi talvella aika hyvin käsittääkseni olla kuljettavissa. Teiden kunnossapito noissa eniten itseäni talviaikaan mietityttää. Tuo Piippukallion pihaus -reitti oli viikko sitten juuri avattu, vaikka ei sitä juurikaan missään kylteissä vielä mainittu. Siitä sanotaan erikseen, että sitä ei käytännössä talviaikaan pystyisi kulkemaan.

    1. Se olikin aika jyrkkä se Piippukalliolle menevän polun alkuosuus ja purokin sitä pitkin lorisi, mahtaisi olla talvella hankala. Minua kammottaa ylejäänkin autoilu lumisessa Suomen talvessa keskellä ei mitään olosuhteissa, joissa ulkona kuolisi kylmään 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s